tiistai 26. marraskuuta 2013

Raakapiparit!

On alkanut viime päivinä himottaa piparit, varmaan siksi kun pukkaa jouluaiheista juttua joka tuutista. Yksi joulun parhaista asioista on ruoka, ja paras herkku on monelle piparit.

Jos on tykästynyt terveelliseen ruokavalioon, juhlapyhien perinneherkut voivat aiheuttaa arpomista: syökö ollenkaan vai antaako mennä rennosti ja sitten joulun jälkeen palaa "normaaliin" ruokavalioon? On myös kolmas vaihtoehto: korvataan hyvät vielä paremmalla ja terveellisellä. Päivitetään joulu nykyaikaan.

Miten syntyy pipari ilman vehnäjauhoa ja valkosokeria? Aika helposti, jos on vähänkään raakaruokiin tutustunut. Piparin maku saadaan mausteista: neilikka, kardemumma, kaneli ja inkivääri. Itse taikina syntyy pähkinöistä ja/tai siemenistä ja kuivahedelmistä. Aineksissa kannattaa panostaa laatuun, kuten aina ruuassa: luomuna kun mahdollista, ja ostaa mausteet kokonaisina/tuoreina ja jauhaa itse.

Ei näitä olisi malttanut muotoilla ollenkaan kun oli niin hyvää mössöä.

Pyöräytin omat piparini näin (määrät ovat taas sinne päin):

Mausteet:
muutama kodallinen kardemumman siemeniä
parin sentin pätkä kanelitankoa
2 mausteneilikan kukkaa
sormenpään kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä (tai kuivattua)
hypsäys cayennepippuria
ripaus Celtic merisuolaa
Taikina:
1 - 1,5 dl yhteensä manteleita ja cashewpähkinöitä
n. 5 kpl kuivattuja viikunoita

Blendaa mantelit ja pähkinät jauhoksi. Blendaa kuivat mausteet hienoksi, jauha inkivääri sekaan myöhemmin jos käytät tuoretta. Nauti hetki mahtavista aromeista. Pilko viikunat niin pieniksi kuin saat ja vaivaa käsin kaikki kokoon taikinaksi, tai jos omistat koneen joka jaksaa vaivata niin käytä toki sitä. Muotoile piparit haluamaasi muotoon, tai syö suoraan koko taikina.

Variaatiot: kuivahedelminä voi käyttää taateleita tai rusinoita. Viikunoissa on se hyvä puoli, että siemenet rouskuu kivasti syödessä. Manteleiden ja cashewpähkinöiden tilalla käy melkein mikä vaan pähkinä tai siemen.

Hyviä herkkuhetkiä!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Roolipelin testiajo: kuinka missasin päätehtävän

Alkuun varoitus: luvassa on pitkä tarina pääni sisäisestä maailmasta. Tapahtui viime yönä unessa:

Olin osallisena tilaisuudessa, jossa oli perinteinen kakkukahvitus. Tilaisuus järjestettiin isossa sokkeloisessa messuhallissa tai kauppakeskuksessa, ympäristöstä kun ei voi ikinä sanoa varmaksi unessa. Kuitenkin, en saanut omaa sokeripommilautastani, josta mainitsin tarjoilijalle. Ei kuulemma ollut hätää, voisin tulla mukaan keittiön puolelle, josta saisin valita haluamani vaihtoehdon.

Lähdimme tarjoilijan kanssa etenemään käytäviä ja huoneita. Huomasin, että ohitimme keittiön ja olin nyt jonottamassa jonnekin aivan muualle. Sain tietää, että olen betatestiryhmässä. Kysessä oli liveroolipeli, mutta ei perinteinen, jossa kaikki ihmiset pelaisivat, vaan yksinpeli, jossa pelaaja on päähenkilö ja muut vain tukevat maailman luomisessa. Kuten yhden pelaajan tietokoneroolipeli oikeassa maailmassa. Tämähän kuulosti hauskalta!

Astuin ovesta sisään aloitushuoneeseen, ja huomasin, että taustalla näkyvä pelialue oli iso halli täynnä ihmisiä ja kaikenmoisia rakennelmia. Luukusta minulle annettiin vaatteet. Ne piti kuulemma laittaa päälle. Olivat kyllä ihan tavalliset mustat housut, paita ja sukat. Ja jostain syystä myös pyyhe. Yhtäkkiä pimeästä käytävästä hyökkäsi joku eläin kimppuuni. En ollut vielä edes pelialueella ja nyt jo ammutaan kovilla!

Kuvittele tämä kylkeesi ilman aitaa ja ketjua. (Kuva: Tony Tsang)
Huusin opasta apuun, mutta ketään ei kuulunut. Etenin eläimen hampaat kyljessäni seuraavaan huoneeseen, jossa sain koiraksi osoittautuneen hyökkääjän rauhoitettua. Oliko tämä jo osa peliä? Näkikö joku valmovossa monitorilta kuinka toimin ja kirjoitti muistiinpanoja? Varsinaisen pelialue pilkisti oviaukosta ja astuin sisään.

Edessäni oli jumppajia. Pitkiä mattoja, trampoliineja ja notkeita ihmisiä tekemässä kaikenlaisia temppuja. Ihmettelin meininkiä tovin ja huomasin, etten vielä ollut vaihtanut pelivaatteita. Tein sen nyt ja laitoin pyyhkeen taskuun, ehkä sille olisi käyttöä myöhemmin.

Edempänä oli trampoliineista ja patjoista tehty vuori, joka kutsui haasteellaan. Selvästikin piti päästä vuoren päälle hyppimällä. Lähdin kokeilemaan ja löysin itseni helposti huipulta. Takaisin alas luisuessani huomasin keltaisen paperin, joka oli niitattu alustaan. Nappasin sen vauhdista jalallani mukaan. Paperissa luki nimeni, ja sisällä onniteltiin hyvästä suorituksesta. Eihän tässä ollut mitään haastetta. Ilmeisesti trampoliinit eivät ole kaikille yhtä helppoja kuin minulle.

Tässä vaiheessa tajusin, että viestit olisivat keltaisten papereiden muodossa, ja ryhdyin etsimään seuraavaa. Tuollahan yksi näkyikin, tuolilla istuvan miehen kädessä. Mies istui suuren laivan - tai ainakin jonkin jumppasalivälineistä rakennetun korvikelaivan - vieressä. Kovasti hän yritti pitää paperista kiinni, mutta sain revittyä sen itselleni, suurimmaksi osaksi. Viesti sanoi, että laiva olisi juuri lähdössä. Jos et kerkeä tähän lähtöön niin toinen lähtö on viiden minuutin kuluttua 11:18.35 (Kyllä, ajat olivat näin tarkasti ilmoitettu, tarkasta kellonajasta en ole varma). Tsekkasin salin kellon ja se oli 11:18. Eli tämä olisi viimeinen lähtö.

Ei se ihan näin hieno siellä salissa ollut. (Kuva: Evangelio Gonzalez)
Hitto, pitäisikö mennä vai ei? Täällähän on koko loppusali vielä käymättä läpi, eikä ole tietoa mihin laiva menisi ja pääseekö sieltä takaisin. Päätin, että en mene. Jos se on tärkeää niin kai pelissä annetaan toinen mahdollisuus päästä sinne tai vaihtoehtoinen reitti. Laiturin ilmoitustaululla oli toinen viesti, mutta se ei ollut minulle nimetty, joten jätin sen rauhaan.

Jatkoin matkaani salissa kunnes minulle sanottiin: "Et sitten mennyt laivaan. Nyt kyllä missaat komeetan. Pääset sinne bussillakin, mutta ei se ole yhtä nopea." Nyt sitten opas kehtaa ilmaantua jälkiviisaasti. Hän vie minut pienoismallin äärelle, jossa on kuvattu pelin maailma. Jos olisin taiteilija niin piirtäisin sen tähän. "Olet täällä ja sinun pitäisi päästä tuonne." Tässä vaiheessa ryhdyin antamaan palautetta pelistä.

Jos minulla on päätavoite se pitää kertoa minulle heti pelin alussa. Main quest pitää tulla selväksi. Ihmisten pitää puhua siitä, ja minulla pitää olla motivaatio ja suunta sille. En kuullut sanaakaan laivasta tai komeetasta muilta, tai siitä miksi komeetta olisi tärkeää nähdä. Ottaen huomioon pelin betavaiheen olin erittäin pettynyt tuotannon laatuun. Sanalla sanoen jäi paskan maku suuhun ja petetty olo.

Miksi jaan tämän unitarinan tässä blogissa? Tästä heräsi mielenkiintoisia ajatuksia elämästä yleensä. Onko elämällä main questia, päätehtävää? Jos on, niin mistä tunnistamme sen? Kertooko joku sen meille? Onko elämä vain sivutehtävien merkityksetöntä suorittamista?

Peli ja elämä eroaa siinä, että peleissä toimitaan kehyksen ja tarinan sisällä. Alat pisteestä A ja pyrit pisteeseen B. Elämässä voit luoda itsellesi kehyksen ja tarinan, mutta voit myös uudelleenmäärittää sen milloin haluat. Tai toimia täysin tarinatta. Sehän peleissä taitaa viehättää, että ne ovat turvallisia. Voit luottaa kehykseen ja sääntöihin. Oikea elämä on pelottavaa, koska säännöt luodaan itse ja maailma on äärettömän laaja ja vapaa. Eikä ole varmuutta, mikä on piste B ja mitä sieltä löytyy. Joskus lähdet tekemään tiettyä asiaa, mutta sitten koira hyökkää kimppuusi pimeästä ennen kuin olet aloittanutkaan.

Kuinka sinä elät elämääsi? Onko sinulla tehtävälista? Päätehtäväni on tämä. Sivutehtäviäni ovat tuo ja se. Vai elätkö ilman tehtävää, tässä ja nyt? Viekö elämä itsestään eteenpäin? Näitä jään miettimään, ja toivottavasti sinäkin.

Mieltäni jäivät silti askarruttamaan:

  • Mihin pyyhe oli tarkoitettu? Adamsia lukeneet varmaan sanoisivat, että pitäähän pyyhe olla aina mukana.
  • Mitä laiturin ilmoitustaululla olevassa viestissä olisi lukenut?
  • Miten niin laiva on nopeampi kuin bussi?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Merkityksetön tekeminen?

Olin viime viikonloppuna Täysii-seminaarissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä työhyvinvoinnista. Cristina Anderssonin puheenvuorosta muistiinpanoista löysin lähteettömäksi jääneen sanonnan: "Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää." Huomasin itsestäni vastustusta tälle lauseelle, joten tutkitaanpa asiaa.

Ensinnäkin, mitä ovat merkitykselliset teot, asiat tai työtehtävät? Teoilla on joku merkitys, arvo tai hyöty ja teon vaikutus suuntautuu itseen, toiseen ihmiseen tai mihin vain asiaan. Näin kai merkityksellisyyden voisi määritellä. Merkityksellisyys on suhteellista: toiselle tietyt asiat merkitsevät enemmän ja toisen elämä ei muutu lainkaan samasta asiasta.

Otetaan esimerkiksi meditoija, joka katselee kaunista kukkaa. Tämän voisi helposti mieltää merkitykselliseksi toiminnaksi: meditoija vastaanottaa rauhan tunnetta, kauneutta, rentouttaa itseään ja ymmärtää kenties elämästä jotain syvällistä. Toisaalta hän ei saa teostaan palkkaa tai auta suoraan ketään ihmistä tai maapalloa kukkia tuijottamalla, joten teko voidaan ajatella myös merkityksettömäksi.

"Kyllä on tylsä slaidisetti, mutta hei! Vähän kukkia mukaan, joo! Sen jälkeen keksin mitä piirrän näille kaikille post-iteille." (Kuva: Victor1558)
Toinen esimerkki: Konsultti vääntää PowerPointtia tarjouksesta, joka ei todellakaan tule menemään läpi, mutta on pakko tehdä kun pomo käskee. Konsultti tekee sisällön parissa minuutissa ja hioo taustagrafiikkaa pari tuntia. Grafiikassa on kivoja kukkia. Voisi helposti sanoa, että grafiikan hiomisella ei ole merkitystä. Toisaalta, miten se eroaa meditoijasta? Konsultti saa esteettistä nautintoa kukista, se on ehkä hänen ainoa hetkensä viikossa kokea jotain kaunista. Eikö se ole merkityksellistä?

Merkityksellisyys on suhteellista. Siitä seuraa, että mikä tahansa asia voi olla merkityksellinen ja merkityksetön yhtä aikaa. Ja onko merkityksellä lopulta mitään väliä? Teemme asiat aina juuri nyt ja tässä, ja luomme merkityksen myöhemmin ajatuksissa.

"Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää" pitää kyllä paikkaansa, jos puhutaan tavoitteellisesta toiminnasta. Keskittyminen olennaiseen ja priorisointi on silloin todella tärkeää. Useinhan merkityksellisten asioiden tunnistamisessa mennään mönkään, eikä niinkään itse suorittamisessa. Eli juurikin tehdään hyvin, mutta vääriä asioita. Toisaalta etukäteen ei voida aina sataprosenttisesti tunnistaa niitä oikeita tehtäviä, ja jostain näennäisen pienestä asiasta kehkeytyykin elämän tärkein juttu.

Loppupäätelmänä siis: Jaa, ei, ehkä :). Tee mitä teet. Joskus teet merkityksellisiä asioita, joskus teet aivan turhaa hommaa. Eron oppii vain tekemällä enemmän, ja merkityksen tunnistaa vasta jälkeenpäin.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Meditaatio - helppo aloitusopas

Meditointi tuo monelle mieleen joogimestarin vuorella lootusasennossa. Meditaatio vaikuttaa taidolta, jota pitää opetella vuosia ja johon liittyy vaativaa filosofis-uskonnollista kouluttautumista. Ei välttämättä. On olemassa monia eri tapoja ajatella tai harjoittaa meditaatiota. Esitän seuraavassa oman näkemykseni siitä, mitä meditaatio on ja miten sen voi helposti aloittaa.

Hyödyt

Miksi aloittaa meditointi? Meditointia on tutkittu laajasti. Se

  • lievittää stressiä, ahdistusta ja masennusta
  • rauhoittaa mielen ja kehon
  • antaa kokonaisvaltaisen hyvän olon
  • nostaa elimistön vastustuskykyä (stressin poistumisen sivutuote)
  • pidentää elinikää
  • alentaa verenpainetta
  • parantaa keskittymiskykyä

Meditoida voi tiukassakin paikassa. Kuva: starwars.wikia.com

Mitä meditaatio on

Olemista.

Mitä meditaatio ei ole

Meditaatio ei ole

  • sidottu mihinkään uskonnolliseen dogmaan tai filosofiaan (välttämättä).
  • urheilusuoritus.
  • suoritus, jonka aikana pitää päästä hurmostiloihin.
  • suoritus, jonka jälkeen pitää olla tietyssä tilassa.
  • suoritus, joka on onnistunut tai epäonnistunut.
  • suoritus.

Huomaat varmaan, mitä painotan. On erittäin tärkeää olla "suorittamatta" meditaatiota. Se on vain jotain, mitä tehdään. Meditaatiota voi harjoitella ja voi olla hyvä "hallitsemaan" mieltään, mutta meditaatiotaitojen arvottaminen tai sessioiden arvostelu on turhaa. Kun meditoit, olet tässä hetkessä. Kun meditaatio loppuu, olet yhä tässä hetkessä.

Miten?

Yksinkertaisesti: Ole paikallaan.

Yksityiskohtaisemmin:

  1. Istu. Ei tarvitse olla lootusasennossa tai risti-istunnassa jos siihen ei taivu. Tuoli on ok. Pyri pitämään selkä suorana. Älä makaa, koska saatat nukahtaa ja se ei ole tarkoitus. Jos paikat puutuvat, niin muuta toki asentoa välissä.
  2. Sulje silmät. Voi pitää myös auki ja tuijotella yhtä kohtaa, mutta silmät kiinni lienee helpompaa.
  3. Keskity hengitykseen. Tämä on helpoin tapa rauhoittua. Vetele syviä hengityksiä ja rauhoita kehosi. Tunnustele jännitätkö jotain paikkaa, esim. hartioita. Rentoudu, mutta pidä silti hyvä ryhti, että hengitys saa kulkea vapaasti.
  4. Ole haluamasi aika. Katso lisävinkkejä seuraavasta kohdasta.


Mitä "tehdä" meditoinnin aikana?

Vaikka sanoin, että meditaatio on vain olemista, saat siitä pitkän tähtäimen hyödyn: ajatuksista irrottautuminen. Pääset tavallaan ottamaan askelen taaksepäin ja tutkimaan sitä, kuinka ajatukset tai tunteet nousevat pintaan ja poistuvat tietoisuudestasi. Et ole niin paljon ajatusten vietävänä tai "ajatusluupeissa".

Seuraavaksi hieman taustateoriaa. Käytän termejä mieli ja tarkkailija. Määrittelen ne seuraavasti: Mieli on se, missä työstät ajatuksia. Se, missä murehdit, märehdit, pohdit, suunnittelet, muistelet, seuraat ajatuspolkuja. Tarkkailija on se osio sinusta, joka pystyy tarkkailemaan mieltä ja ajatuksia. Pääset käsiksi tarkkailijaan seuraavalla harjoituksella: Mikä on seuraava ajatuksesi? Odota sitä. Kuka on se, joka odotti ja tunnisti "aa, nyt tuli ajatus"? Tarkkailija.

Miten mieltä ja tarkkailijaa käytetään meditaatiossa? Meditaation aikana voit kokeilla seuraavia asioita:

  • Tarkkaile omaa tarkkaavaisuuttasi, tai huomiotasi. Mihin huomiosi ajautuu luonnollisesti? Ääniin joita kuulet, kehosi tuntemuksiin, ajatuksiin. Anna huomion siirtyä paikasta toiseen, seuraa sitä, älä kiinnity mihinkään.
  • Tarkkaile nousevia ajatuksia. Anna ajatusten nousta itsestään ja anna niiden väistyä. Älä lähde ajatusketjuihin mukaan. Ajatuksia nousee aina, mutta voit valita miten niihin reagoit. Jos huomaat joutuneesi ajatusluuppiin, älä kiellä ajatuksia tai soimaa itseäsi. Palaa aina tarkkailuun. Anna ajatusten virrata ja katso niitä etäältä. Meditaation aikana voi myös nousta tunteita pintaan. Anna niiden nousta ja päästä irti samoin kuin ajatuksista. Koe ne sellaisena kuin ne tulevat, älä estele.
  • Anna kaiken olla juuri nyt. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään. Tuntuuko kehossasi joku outo fiilis? Anna olla. Nouseeko kokoajan joku tietty ajatus? Anna nousta. Hyväksy tämä hetki sellaisena kuin se ilmenee.


Milloin?

Meditoi silloin kun se sinulle sopii. Paras aika lienee aamulla heti herätyksen jälkeen, tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Meditoinnilla saat hyvän alun päivään. Jos teet luovaa työtä, meditaatiosessio virittää keskittymisesi kuntoon.

Meditoi mieluummin lyhyesti joka päivä kuin pidemmin kerran viikossa. Jo pari minuuttia riittää, mutta mitä kauemmin, sitä parempi. Aluksi voi olla vaikeaa meditoida enempää kuin muutama minuutti. Itse olen huomannut noin puolen tunnin session olevan optimiaika, mutta harvoin siihen tulee venyttyä.


Missä?

Missä vaan. Aluksi voi olla helpompaa, että olet yksin ja paikka on hiljainen. Kun harjoittelee jonkin verran pystyy meditoimaan vaikka ruuhkabussissakin.


Lopuksi

Toivottavasti pääset näillä ohjeilla alkuun. Jos asia kiinnostaa enemmän, netistä löytää vaikka mitä. Kokeile ennakkoluulottomasti eri tekniikoita ja katso mikä juuri sinulle sopii parhaiten.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kuinka vähemmän on enemmän?

Kävin hiljattain Grenoblen taidemuseossa. Näytteillä oli mm. Picassoa ja upeita maisematauluja vuoristoista, mutta voimakkaimmin itseeni kolahti nykytaide ja minimalismi.

Miksi minimalistinen ilmaisu on tehokasta? Minimalismissa on ideana keskittyä vain olennaiseen ja jättää muu "tauhka" pois. Täten se tärkein idea – kuvataiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa tai missä tahansa – pääsee paremmin läpi. Kun ilmaisu on hyvin karsittua, antaa se enemmän tilaa vastaanottajalle.

Mikä on pienin määrä elementtejä, josta ihminen tunnistaa kasvot? (Kuva: everywhereisimagined)

Jos haluaa tuoda jonkin asian korostetusti esille, onko ainoa tapa korostaa sitä? Otetaan esimerkki musiikista. Kappaleessa on bassoraita, jossa ei ole tarpeeksi bassoa. Päästäänkö parempaan lopputulokseen nostamalla taajuuskorjaimella matalia taajuuksia? Ei välttämättä. Joskus parempi keino on vähentää keski- ja korkeita taajuuksia tai muita kappaleen elementtejä. Loogisesti ajatellen ensimmäinen ajatus on lisätä jotain jos sitä haluaa lisää. Usein meillä kuitenkin on "sitä" jo tarpeeksi, mutta muu ympärillä peittää sen alleen.

Vähentämällä muuta saa siis lisää. Tätä ideaa voidaan suoraan soveltaa elämän eri osa-alueisiin. Haluatko lisää aikaa? Vähennä jotain muuta, joka kuluttaa aikaa. Haluatko olla terveempi? Vähennä asioita, jotka tekevät sinut sairaaksi. Haluatko enemmän rahaa? Kuluta vähemmän. Hyvin yksinkertaistettua, mutta hyödyllistä jumppaa aivoille, että alamme nähdä myös vähentämisen vaihtoehtona.

Jos minimalismi elämäntapana kiinnostaa, suosittelen blogia minimalismi.fi.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kolme tapaa nauttia inkivääriä

Inkiväärillä on pitkät perinteet yleislääkkeenä ja terveydenedistäjänä. Tuore inkivääri on mielestäni pop kolmesta syystä:

  1. Se on hyvää
  2. Se on terveellistä
  3. Se on halpaa, myös luomuna
Seuraavassa kolme yksinkertaista ideaa inkiväärin käyttöön.

1. Inkiväärivalkosipulitahna

Blendaa keskenään muutama valkosipulin kynsi ja köntsä kuorittua inkivääriä. Lisää halutessasi öljyä tai vettä jos haluat juoksevampaa. Kokeile lisätä tahnaa eri ruokiin. Sopii erityisen hyvin curryyn.

2. Inkivääritee

Inkivääritee on perinteinen flunssan karkoittaja. Tee syntyy keittämällä inkiväärin paloja hunajan kanssa. Voi jättää kuoretkin mukaan. Muuta lisättävää: mausteet (kaneli, pippurit, kurkuma), sitruuna/lime, lääkinnälliset sienet kuten pakuri.

3. AP:n iisit inkiväärinamut

Inkiväärinamu Moscow Mulen koristeena

Kaupoissa myydään sokeroitua inkivääriä, jota on kiva syödä karkin sijasta. Olemassaolevat valmistusmenetelmät näyttää vaativan jotain keittämistä sun muuta aikaavievää säätöä. Turhaa hommaa, sanon minä, let's simplify!

Simppelit karkit syntyy näin: Kuori ja pilko inkivääri sopiviksi paloiksi. Painele ja pyörittele palmusokerissa. Syö. Jos et ole ennen syönyt inkivääriä raakana niin maku voi olla aika jämäkkä. Ei muuta kuin nauttimaan!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kuinka siivouksesta tehdään vaivatonta?

Aah, kotityöt. Eräät niistä tykkäävät, suurin osa ei. Ne hommat, jotka vaan pitää tehdä vaikka ei haluaisi tai viitsisi ja olisi tämä yksi kiva juttukin kesken...

Ihmisellä on taipumus suosia mukavia juttuja ja välttää ikäviä juttuja, vaikka ikävien asioiden tekemisestä seuraisikin myöhemmin isompia mukavia juttuja, kuten siisti koti. On kivempaa miettiä hetkellisesti, että "pitäisi siivota" ja jatkaa ei-siivoamista.

Kuva: minxlj
Mikä on ongelma? Kun jättää asioita tekemättä ja laiskottelee, on lopulta todennäköisesti käyttänyt enemmän energiaa välttelemiseen ja luuppaamiseen ("pitäisi siivota, en", ja vartti myöhemmin "miksen ole jo siivonnut" jne.) kuin että olisi tehnyt asialle heti jotain.

Kysymys kuuluu: Miten saada itsensä tekemään asioita, joita ei halua tehdä, koska ne ovat tylsiä, tyhmiä, pelottavia, jne. - jotain mitä ei haluaisi nyt tehdä, mutta tuntee, että siitä voisi olla hyötyä, tai on vain pakko? Käydään pari metodia läpi.

Tavat


Ihmisen aivot ovat mukautuva työväline. Mitä enemmän teet jotain, sitä automaattisemmaksi se käy. Jos joku toiminto on automaation tasolla, se on "asennettu" aivoihin tavaksi. Tavasta on hyötyä siksi, että aivokapasiteetti ja energia jää muuhun tärkeämpään käyttöön.

Tapa koostuu kolmesta osasta: laukaisimesta, toiminnosta ja palkinnosta. Laukaisin on joku asia, joka sysää liikkeelle toiminnan, esimerkiksi portaiden näkeminen. Kun näemme portaat, aivoista "ladataan" automaattisesti oikea toimintamalli, eikä jokaista askelta täydy ottaa tietoisesti keskittyen. Laukaisin voi olla mikä tahansa, esimerkiksi ääni, vuorokaudenaika, maku, haju, muisto, tunne. Toimintokin voi olla jotain muuta kuin fyysistä, esimerkiksi tunne voi laukaista toisen tunteen. Palkinto voi tulla eri muodoissa, vaikkapa fyysisenä hyvänolontunteena.

Tavat muodostuvat automaattisesti, mutta ne ovat myös muokattavissa. Voit siis asentaa ja poistaa tapoja kuin ohjelmia tietokoneella. Tähän tarvitaan vain itsetarkkailua ja kykyä löytää tavan osat: laukaisin, toiminto ja palkinto.

Otetaan siivoukseen liittyen esimerkki tavasta, jonka asensin itselleni. Laukaisin on aika heti ruokailun jälkeen. Toiminto on tiskipöydän siistiminen ja astioiden pois laittaminen. Palkinto on miellyttävä tunne siististä keittiöstä. Jos tämän tavan haluaa asentaa, sitä tarvitsee vain toistaa parin viikon ajan, sen jälkeen homma alkaa toimia itsestään. Huomioi, että palkinto pitää olla juuri sinulle räätälöity ollakseen tehokas.

Aikataulutus


Aikataululla, kalenterilla ja tehtävälistalla on jännä efekti: vain se, että kirjoittaa asian ylös, vaikuttaa todella paljon asian toteutumiseen. Oma teoriani on, että silloin kun joku asia pyörii vain mielessä, se on paljon häilyvämpi ja siten helpompi sivuttaa "vain" ajatuksena. Heti, kun asia siirtyy mielestäsi "oikeaan" maailmaan vaikkapa paperille, siitä tulee todellisempi, ja siten todennäköisemmin suoritettava. Plussana myös työmuisti saa lepoa kun ei tarvitse pitää muistissa kaikkea tehtävää.

Oma siivousmetodini on ollut siivota silloin kun tulee vieraita, ja todella harvoin muuten, lähinnä silloin kun vain lopulta kyllästyy yleiseen siivottomuuteen. Miksi vieraitten tulo motivoi niin hyvin siivoamaan? Siivouksella on jokin tarkoitus ja aikaraja. Siivouksen joutuu aikatauluttamaan. Aikataulutus toimii hyvin stressin vähennykseen. Jos saat ajatuksen "pitäisi siivota", voit heti kuitata sen sillä, että siivoan huomenna klo 18, kuten kalenteriini merkkasin. Sitten voit heti keskittyä tärkeämpiin asioihin. Voit aikatauluttaa isompia sessioita esim. joka viikko ja pienemmän järjestelysession vaikka joka ilta. Jos olet sitä mieltä, ettei ole aikaa, katso aikaisemmasta kirjoituksestani vinkkejä.

Edellä pari vinkkiä siihen, miten kotitöistä tai muusta epämiellyttävästä hommasta saa vähemmän stressaavaa ja jopa automaattista. Hommat joutuu yhä itse tekemään, mutta voimme huijata aivoja ja tehdä toiminnasta vaivattomampaa.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Paljasjalkailu ja hardenointi

Kun ilma on lämmintä ja maa kuiva on kiva heittää kengät pois. Paljain jaloin temmeltäminen

  • kovettaa jalkapohjien ihoa ja saat itsellesi kestävät hobittijalat
  • harjoittaa luontaisesti jalan alueen lihaksistoa, mitä kenkien kanssa ei välttämättä tapahdu
  • maadoittaa
  • ja tuntuu kivalta.
Kuva: Minä!
Mitä kovempi iho hyödyttää jalkapohjissa? Et saa haavoja niin helposti eikä legopalikkaan astuminen tunnu enää niin pahalta. Mitä enemmän kävelet paljain jaloin erilaisilla pinnoilla, sitä enemmän jalat saavat stimulaatiota ja jalkapohja tottuu kovaankin menoon. Tätä harjoittamista tykkään itse kutsua hardenoinniksi. Jos jalat ovat kovin arat, kannattaa aloittaa pehmeiltä pinnoilta kuten ruoholta ja sileältä hiekalta. Lopulta voi kokeilla asfalttitietä jossa on hiekoitussoraa (auts!).

Mitä maadoittaminen hyödyttää? Suurin osa modernin elämän hienouksista on tarkoitettu siihen, että likainen luonto pidetään erossa omasta asuinympäristöstä, eli eristämme itsemme hyvin pitkälti luonnosta. Paljain jaloin kävely on helpoin tapa palauttaa kosketus luontoon. Koska olet kiinni maassa, myös ympäristömme kokoajan kasvava sähkömagneettinen kuorma (esim. matkapuhelinverkot) ei enää häiritse kehon toimintoja, ainakaan yhtä paljoa.

Mitä kengissä on huonoa? Nykyisillä kengillä olemme oppineet kävelemään ja juoksemaan kannalla paksun kantavaimennuksen takia. Jalka vaimentaa luontaisesti kuitenkin parhaiten iskuja kun astutaan päkiälle. Varsinkin juostessa kanta-astuminen aiheuttaa tärähdyksiä pitkin kehoa, jotka voivat aiheuttaa kipua esim. selässä asti. Jos yrität paljain jaloin tai paljasjalkakengillä juosta kannoilla, huomaat pian, että se ei ole optimaalinen eikä luontainen tapa.

Paljasjalkatyylinen juoksu kannattaa aloittaa varovasti pehmeillä pinnoilla, että jalka, nilkka ja akillesjänteen alue saa rauhassa vahvistua ja mukautua uuteen tyyliin. Jos tykität heti alkuinnostuksessa asfaltilla, saatat joutua käymään fysioterapeutilla opettelemaan oikean tekniikan kuten allekirjoittanut. Luontaisessa juoksutyylissä askelia saa ottaa paljon tiheämmin ja kehon paino pitäisi olla suoraan jalan yläpuolella (voi kuvitella juoksevansa pienessä etunojassa).


Omat kokemukset paljasjalkakengistä rajoittuvat Vibramiin ja Vivoon. Vibramin FiveFingers Trek Sport -räpyläkengillä (kuva yllä) on kiva painaa menemään luonnossa, vaelluksilla ja muuten offroadilla. Vivobarefoot Neo -kengistä (kuva alla) on tullut itselleni yleiskenkä vapaa-aikaan, lenkille ja salille. Molemmat kengät ovat kestäneet hyvin käytössä. Jos käytät kenkiä ilman sukkia, suosittelen hajunpoistoon yksinkertaista ruokasoodakäsittelyä.
Vielä yhteenvetona: Kävele mahdollisimman paljon paljain jaloin! Jos juokset, tutustu oikeaan juoksutekniikkaan, jossa ei astuta kannalle.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sähkökirjan ekologisuus ja Kobo Glo -kokemuksia

Musiikki ja video ovat siirtyneet sujuvasti digitaalisiin jakelukanaviin, mutta paperikirja on vielä suosittu, ainakin meillä suomessa. Varsinkin USAssa e-kirjoilla ja e-lukulaitteilla on jo suuret markkinat Amazonin ja Kindlen vauhdittamana. Onko sähkökirjasta paperisen korvaajaksi? Onko sähköinen kirja hyllynidettä ekologisempi?

Perinteistä ja digitaalista tallennetta verrattaessa sanotaan usein että digitaalisessa muodossa ei ole tunnetta tai jonkinlaista lämpöä, jopa sielua. Kirjoissa tämä korostuu, koska teoksen kokeminen vaatii fyysisen kontaktin: kirjan pitämisen kädessä ja sivujen kääntämisen. Audiossa välityskanava on aina sama: teoksen kokeminen vaatii pelkästään ilman värähtelyn. Ehkä tästä syystä musiikki hyväksytään helpommin nautittavaksi digitaalisesta lähteestä.

Entä ekologisuus? Jos mietitään perinteistä kirjaa, jalanjälki koostuu materiaalista, painamisesta, varastoinnista ja kuljetuksesta. Yhden kirjan valmistusjalanjälki on pieni, varsinkin jos käytetään kierrätysmateriaaleja. Kirjan kuljetus nettikaupasta kotiovelle voi kuluttaa yhtä paljon kuin valmistus [1]. Kotona kirjahyllyissä varastointi vie tilaa, ja voi vaikuttaa toissijaisesti ekologiseen jalanjälkeen: jos kirjoja on paljon, tarvitsee isomman kämpän, ja isomman muuttoauton muuttaessa.

E-lukijalaitteen valmistuksella on huomattavasti suurempi jalanjälki kuin yhdellä kirjalla. Tämä jalanjälki tehdään kuitenkin kerran, ja yksi lukija voi sisältää tuhansia kirjoja. Tosin laite voi rikkoutua tai uudemman mallin houkutus voi kasvaa liian isoksi, jolloin jalanjälki kertaantuu. Laite vaatii sähköä toimiakseen, tosin erittäin vähän verrattuna vaikka tablettiin. Kirjadata siirtyy tietoverkossa nopeasti, eikä teksti vie kaistaa läheskään niin paljon kuin audio tai video.

Kumpi on siis parempi ympäristön kannalta, paperi- vai sähkökirja? Riippuu kirjojen kulutustyylistä. Jos hakee paperikirjansa kirjastosta tai kavereilta ja tekee tämän kävellen tai pyörällä, aiheuttaa aikalailla nollajalanjäljen. Jos taas tilaa viikottain uusia kirjoja USAn Amazonista kotiovelle Suomeen, tekee isompaa jalanjälkeä. Suurkuluttajalle lukulaite lienee parempi, satunnainen lukija kuluttaa vähemmän paperikirjalla.

Päädyin itse hankkimaan lukulaitteen. Olen käyttänyt parin kuukauden ajan Kobo Glo:ta. Seuraavassa hieman kokemuksia.


Ajattelin ensin hankkia Amazon uusimman Kindlen, Paperwhiten. Tämä yritys kuitenkin kaatui Amazonin käsittämättömään maapolitiikkaan, Suomeen olisi saanut vain vanhempaa mallia. Lisäksi laitteen sitominen vain Amazonin sisältöön ei houkuttanut. Huomasin ilokseni, että Kobo valmistaa lähes identtistä laitetta, mutta avoimemmalla politiikalla. Myös jopa yksi nettikauppa Suomessa myi kyseistä laitetta.

Glo on näppärän kokoinen, hieman normipokkaria pienempi, joten näytöllä ei välttämättä ole yhtä paljon tekstiä kuin yhdellä normikirjan sivulla. Lukeminen onnistuu hyvin yhdellä kädellä. Näytön oikealla puolella painaminen kääntää sivua, joten oikean käden peukaloa ei paljon tarvitse siirtää. Jos lukee vasurilla, voi tehdä swipe-liikkeen, jolla myös sivu vaihtuu.

Marginaalia, riviväliä, fonttia ja tekstin kokoa voi muuttaa haluamakseen. Joissain kirjoissa on omia sisäänrakennettuja fonttimäärityksiä, joten esimerkiksi reunojen tasausta ei aina voi muuttaa.

Näytössä on taustavalo, jolla lukeminen hämärässä helpottuu. Käytännössä valoa ei tarvitse päivänvalossa tai edes normaalissa sisävalaistuksessa, ellei lue hämärässä nurkassa. Kun valoa olen tarvinnut, pidän kirkkauden minimillä. Tästä kirkkaampaa en ole kaivannut.

Vasemmalla: Päivänvalossa ilman taustavaloa. Keskellä: Päivänvalossa taustavalo täysillä. Oikealla: Pimeässä valo minimillä.
Näyttö on tarkka kokoisekseen (758*1024 pikseliä, 6 tuumaa), jossa pienet yksityiskohdat kuten kuvat ja taulukotkin erottuvat kivasti. Sähkömustenäyttö ei rasita silmiä ja lukukokemus vastaa paperia. Näyttö on tosin mustavalkoinen, joten en ehkä sarjakuvia tai kuvarikasta sisältöä tällä lähtisi lukemaan.


Käyttömukavuus on hyvällä tasolla, joskin joissain kohdissa Glo tuntuu tahmaiselta. Kirjan avaaminen pääsivulta kestää muutaman sekunnin, eikä aina tiedä, tekeekö laite jotain vai ei. Sivujen kääntö luettaessa käy tarpeeksi nopeasti.

Akkukestosta ei ole valittamista. Jos pitää WLANin pois päältä ja lukee tunnin päivässä, akku kestänee hyvin yli kuukauden. Itse en ole saanut vielä akkua loppuun, koska olen muutaman kerran lataillut uusia kirjoja koneelta USBin kautta, jonka yhteydessä akku lataantuu. Kobon voi laittaa joko nukkumaan (sleep) tai ottaa virrat kokonaan pois. Sleep-tila vie off-tilaa enemmän akkua, mutta jatkaa siitä mihin jäätiin hetkessä. Kokonaan off-tilasta käynnistäminen kestää puolisen minuuttia. Itse en sleep-tilaa juurikaan käytä.

Käytän kirjojen lataamiseen pelkästään ilmaista vapaan lähdekoodin Calibrea USBin kautta. Laitteen omalla WLANilla pääsee myös Kobon omaan kauppaan, ja Kobo-tililtä voi myös synkata langattomasti kirjoja jos shoppailee tietokoneelta käsin. Glossa on myös sisäänrakennettu "kokeellinen" webbiselain, jota en normaaliin selailuun voi suositella, mutta toimii hätätilanteessa. Muina ekstroina on piirto-ohjelma, sudoku ja shakki. Sisäänrakennettu sanakirja on myös kätevä hienostelevaa englantia luettaessa.

Kunnon ekohippinä hommasin myös katu-uskottavan hamppukotelon. Lukeminen ja lataaminen käy kotelosta käsin eikä laitetta välttämättä tarvitse siitä poistaa lainkaan.

Loppuyhteenvetona annan Kobo Glolle peukun. E-lukulaite on ainakin minulle antanut uuden kipinän lukea kirjoja, lähinnä varmaankin lukemisen kätevyyden takia. Ei tarvitse sähläillä kirjanmerkkien kanssa, ja matkalle voi ottaa vaikka koko Tolkienin tuotannon jos siltä tuntuu. Lisänä on varmasti tekniikkahörhön viehätys laitteisiin.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Todelliseen minään 7 kerroksen läpi

Luin juuri loppuun Oshon puheista kootun kirjan The First Principle: Talks On Zen. Sieltä hypähti esiin mielenkiintoinen seitsemän kohdan lista, joka on mielestäni jakamisen arvoinen.

Nämä seitsemän egon "kerrosta" peittävät todellisen minän, ja niiden läpi on nähtävä, jos mielii saavuttaa valaistumisen, nirvanan, Jumalan, omnipresent supergalactic onenessin, tyhjyyden tai totuuden, miksi sitä haluaakaan kutsua. Jos valaistuminen kuulostaa turhan mahtipontiselta ovat nämä ainakin järkeenkäypiä ohjeita "hyvän" elämän elämiseen.

Kuva: sasanf
1. Menneisyys
Älä elä muistoissa. Ego, mieli, se feikki "minä" elää muistoissa. Mieli hakee pysyvyyttä ja rakentaa sen menneisyyden varaan. "Näin tapahtui joskus, samoin tapahtuu nytkin; toimin näin menneisyydessä, olen siis tällainen". Muistoihin ja nostalgiaan on mukavaa mennä mukaan. Mieli tykkää muistojen luomasta turvallisuudesta. Miksi se on haitallista? Elämä tapahtuu nyt. Aina kun "elät" menneisyydessä, olet mielessäsi, ja suljet pois elämän, joka on juuri nyt.

2. Epätietoisuus
Älä elä kuplassa. Huomaa, mitä on juuri nyt. Tee kaikki mitä teet tietoisesti, niin epätietoisuuden sumu hälvenee. Jos mielesi sanoo "onpa tylsää, ei tapahdu mitään", se on epätietoisuutta. Kun vain katsot, niin huomaat, että kokoajan tapahtuu. Aurinko paistaa, linnut lentävät, ulkoa kuuluu ääniä, päässäsi syntyy ja kuolee ajatuksia.

3. Vertailu
Olenko komeampi, kauniimpi, rikkaampi, terveempi tai viisaampi kuin kaverini/naapurini/satunnainen vastaantulija? Jos huomaat vertailevasi itseäsi muihin, lopeta se heti. Kaikki ovat yksilöllisiä muodon ilmentymiä. Hyväksy itsesi. Mieli tykkää vertailla, lokeroida. Vertailusta syntyy uusi egoon kiinnittyvä muisto.

4. Tulevaisuus
Kuinka pärjään huomenna kokeessa? Mistä saan rahaa ensi kuussa? Joudunko helvettiin vai taivaaseen kun kuolen? Kuten menneisyys, tulevaisuus eletään täysin mielessä. Kuoleman jälkeisen elämän sijaan pitäisi ajatella kuolemaa edeltävää elemää. Jos sanot "huomenna olen onnellinen", huominen ei koskaan tule. Kun huominen lopulta tulee, se onkin uusi nyt-hetki, se eletään tässä hetkessä. Pitää huomata, että käytännöllisten asioiden suunnittelussa ei ole mitään vikaa. Jos olet lähdössä matkoille, voit ostaa lipun kuukautta ennen. Pointti on siinä, ettet elä tulevaa matkaa mielessäsi nyt.

5. Ehdollistumat
Meitä ehdollistetaan lapsesta asti, ja mieli on hyvin syvästi ehdollistunut. Olen suomalainen, intialainen, eurooppalainen, amerikkalainen, luterilainen, muslimi, mies, nainen, isä, äiti, töissäkäyvä, työtön, opiskelija, perusuomalainen, kokoomuslainen, mitä tahansa. Nämä määritelmät eivät ole todellinen minä. Nämä määritelmät eivät rajoita sinua. Näe ehdollistumien läpi niin ne putoavat pois.

6. Ylimielisyys
Olemme riippuvaisia toisistamme ja elinympäristöstämme. Meillä ei ole varaa olla ylimielisiä. Jos aurinko ei nousekaan tai metsät häviävät, kuolemme. Me saamme kasveista ruokaa ja kasvit saavat meistä hiilidioksidia. Ei ole herroja eikä renkiä, kaikki oleva on samassa veneessä. Terve nöyryys on hyvästä, mutta varo ettei nöyryydestä tule uutta ylimielisyyttä: "Olen nöyrin ihminen maailmassa".

7. Matkiminen
Olemme apinoita. Joku tekee jotakin, alamme tehdä samaa. Tämä on hyödyllistä vanhempien kasvattaessa lapsiaan, mutta missä vaiheessa lopetat muiden matkimisen? Missä vaiheessa alat tehdä asioita itse, olemalla rehellinen itsellesi, kuuntelemalla todellista itseäsi?

Aina kun huomaat jotain näistä piirteistä itsessäsi, anna sen mennä. Huomioi noussut tunne tai ajatus ja päästä se irti.

Loppuun vielä zen-henkinen kaiken yllä sanotun kumoaminen: Elämää ei voi suorittaa, eikä näitä ohjeita seuraamalla pääse joku päivä ykseyteen tai hyvään elämään. Ei ole lopputilaa eikä tavoitetta, olet nyt jo perillä. Olet liikkeessä paikallaan :).

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kasvisbiryani

Tällä kertaa olemme taas liikkeessä paikallaan keittiössä. Kokeiluvuorossa on biryani, mausteinen riisiruoka. Biryanissa olennaista on riisin ja muun maustesörsselin erikseen valmistaminen sekä sen jälkeinen pinoaminen. Myös paistettu sipuli ja uunissa kypsyttäminen vaikuttavat kuuluvan kiinteästi biryanin luonteeseen.


Valmistin oman kasvisbiryanini seuraavasti:

Paistettu sipuli
Öljyä reilusti
Muutama sipuli
Hypsäys palmusokeria

Kuumenna pannu ja kuullota sipuleita sen aikaa kunnes alkavat saada hieman ruskeaa väriä. Voit lisätä hieman sokeria buustaamaan karamellisointia. Poista pannulta talouspaperin päälle kuivumaan liiasta rasvasta.

Kasvikset ja mausteet
Öljyä kivasti
4 valkosipulin kynttä
Kahden peukalonpään kokoinen möhkö inkivääriä
Muutama kokonainen mustapippuri
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminan siemeniä
2 tl korianterin siemeniä
3 cm pala kanelitankoa
3 kardemumman siemenkotaa
3 mausteneilikan kukkaa
1 tl kurkumaa
½ tl cayennepippuria
1 rkl sitruunamehua
Pari porkkanaa
Palsternakka
Parsakaalia
2 tl suolaa
Tuoretta korianteria
Purkillinen paksua kookosmaitoa

Tee valkosipuleista ja inkivääristä tahna blenderillä. Paloittele kasvikset, voi jättää aika reilun kokoisiksi. Silppua korianteria. Sipulien jäljiltä pannussa lienee jo rasvaa, öljyä voi hieman lisätä. Heitä mausteet ja valkosipuli-inkivääritahna pannuun ja pyörittele hetki kunnes siemenet poksuvat iloisesti. Lisää kasvikset, suolaa ja osa korianterisilpusta. Pyörittele useampi minuutti, että kasvikset saavat kunnolla makua mausteista. Lisää välissä hieman kookosmaitoa pyöristämään makua.


Riisi
Pari desiä basmatiriisiä
2-3 laakerinlehteä
2 tl kasvisliemijauhetta

Riisi tulisi keittää 70 - 80 % valmiiksi. Liotin riisiä ensin tunnin, jonka jälkeen keittoaika on pienempi, n. 5 - 10 minuuttia riippuen riisilajista (täysjyvä vaatinee enemmän).

Ennen uunia
Pinoaminen
Cashewpähkinöitä kourallinen
Manteleita kourallinen
Loput korianterisilpusta
Loput kookosmaidosta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pinoa uunivuokaan vuorotellen riisiä, kasvissekoitusta ja paistettua sipulia. Heitä johonkin väliin cashewpähkinöitä, manteleita ja korianterisilppua. Lisää mukaan loput kookosmaidot. Peitä foliolla ja hauduta uunissa n. 25 minuuttia, jonka jälkeen uunin voi sammuttaa ja antaa makujen sekoittua vielä kymmenisen minuuttia.

Mietteet, variaatiot ja kehitysehdotukset:

  • Palsternakasta tuli yllättävän hyvän makuinen, mausteet taisivat osua nappiin.
  • Riisi jäi hieman raa'aksi koska käytin täysjyvää, lisähaudutuksella hoitunee jos näin sattuu käymään. Riisiä voisi olla myös hieman enemmän, tästä ei saanut kuin pari kerrosta.
  • Kokonaisuus oli kuivan puoleinen, seuraavalla kerralla voisi lisätä esim. tomaattimurskaa kasvisseokseen.
  • Rasvana käytin neitsytkookosöljyä ja luomuvoita, ghee voisi olla kova juttu.
  • Tässä vegeversiossa käytetään kookosmaitoa, perinteisesti biryanissa käytetään jugurttia.
  • Biryaniin sopinevat hyvin samat kasvikset ja juurekset kuin curryyn: mukulaselleri, bataatti, peruna, kukkakaali, kesäkurpitsa.
  • Moniin biryaniresepteihin kuuluu tuore minttu, käytin tässä vain korianteria.
  • Valkosipuli-inkivääritahnaa saanee valmiina kaupasta, mutta itsetehty tuore on aina parempaa. Jos ei ole blenderiä tai sauvasekoitinta, käytä vaikka raastinta.


  • keskiviikko 6. helmikuuta 2013

    Miten saada lisää aikaa?

    Jatketaan hieman edellisen postauksen teemassa: Kuinka saada tehtyä niitä asioita, joita oikeasti haluaa? Tavallisin tekosyy on "ei ole aikaa". Mistä repiä lisää?

    Kuva: KaCey97007

    Kysymys "mistä saada lisää aikaa" on väärä. Vuorokauteen ei saa taiottua lisätunteja. Ainoa tapa saada lisäaikaa on vähentää siitä, mitä nykyisin tekee. Otetaan avuksi vähentämisen taide, minimalismi.

    Minimalismin perusidea on poistaa turha kunnes jäljellä on vain ne asiat, jotka koemme tärkeiksi. En käy tässä tarkemmin minimalismin ideaa, voit tutustua siihen syvemmin em. linkistä.

    Jaan toimintaa ja aikaa lisäävän kaavan kolmeen vaiheeseen: Priorisointi, tilan ja ajan luonti, ja toiminta.

    1. Priorisointi
    Ensimmäinen ongelma on määrittää tärkeät asiat. Listan tekeminen auttaa tässä. Otetaan esimerkiksi vaikka lenkkeily. Koet tärkeäksi, että pitäisi käydä säännöllisesti juoksemassa, mutta ei ole aikaa.

    Mieti muita asioita, joihin kulutat aikaa: töissäkäynti, kaupassa käynti, siivoaminen, netissä/Facebookissa roikkuminen, telkkarin katselu, kavereiden näkeminen, käynti "parilla". Järjestä nämä asiat peräkkäin tärkeimmästä vähemmän tärkeään. Mihin väliin lenkkeily menee? Kaikki lenkkeilyn alapuolella olevat asiat ovat sellaisia, joista voit vähentää. Mitään ei tarvitse kokonaan poistaa, pieni trimmaaminen riittää.

    Minun listallani oli esimerkiksi tietokoneen sulkeminen tuntia ennen nukkumaanmenoa. Saan siitä joka ilta tunnin "lisäaikaa". Käytän sen ajan useimmiten lukemiseen, jota olen halunnut tehdä enemmän. Lista voi määrittää asioita, joita haluat enemmän, vähemmän, tai kumpiakin. Se toimii molempiin suuntiin. Kun teet enemmän tärkeitä asioita, turhat asiat jäävät automaattisesti pois. Kun teet vähemmän turhia asioita, saat lisää aikaa tehdä tärkeitä asioita.

    2. Tilan ja ajan luonti
    Tilan ja ajan luonti tarkoittaa sitä, että varaat kalenterista ja fyysisestä ympäristöstä paikan toiminnalle. Luot edellytykset toiminnalle.

    Kuinka monta kertaa viikossa aiot lenkkeillä? Aamulla vai illalla? Aloita pienestä. Niin pienestä, että kynnys tekemiseen on todella helppo. Jos et liiku nykyisin ollenkaan, varaa yksi päivä viikosta ja vaikka vain 5 minuuttia. Seuraavalla viikolla juokset 10 minuuttia. Sitten kokeilet useampaa päivää. Kirjaa ajanvaraukset ylös, tee vaikka muistutukset kännykkään.

    Työnteko on varmasti suurimmalla osalla eniten aikaavievä osuus. Jos teet 5 * 8 tunnin työviikkoa käytät noin kolmasosan hereilläoloajastasi töissä. Jos viihdyt töissä etkä halua tinkiä työajasta, asiat ovat hyvin. Jos koet, että ajan voisi kuluttaa paremmin, on olemassa vaihtoehtoja. Minä vaihdoin esimerkiksi viisipäiväisen työviikon nelipäiväiseen. Jos ajattelet, että et voi vähentää tai vaihtaa töitä siksi, että tarvitset rahaa, suosittelen syvempää tutustumista minimalismiin. Kun vähennät turhia asioita ja toimintoja elämästäsi, myös rahan tarve vähenee.

    Jos käytät paljon aikaa siivoamiseen tai tavaroitten järjestelyyn kotona, suosittelen tässäkin tapauksessa syvempää minimalismin pohtimista. Vähemmän tavaraa mahtuu pienempään asuntoon ja siivoamiseen kuluva aika pienenee.

    Tilan luonti lenkkeilyn tapauksessa voisi olla se, että sinulla on sopivat kengät ja vaatteet valmiina. Järjestä kaikki tarvittava niin, että kun tulee toiminnan aika et tarvitse ylimääräistä säätöä.

    Minun listallani oli päivittäinen meditaatio. Järjestin sille aikaa aamusta heräämällä vähän aikaisemmin. Varasin myös tilan kämpästä pelkästään meditaation käyttöön.

    I call it the MeditationStation

    3. Toiminta
    Toiminta on tärkein vaihe. Tässä ei ole mitään kikkoja. Kun kännykän hälytys pärähtää, lähde liikkeelle. Älä ajattele, toimi. Jos jäät ajattelemaan, nousee varmasti ajatuksia "mähän voin jättää sen nyt väliin, teen sitten huomenna", "ei millään jaksais nyt" jne. Muista mikä sinua motivoi: olet itse tehnyt prioritettilistasi ja halunnut tehdä tätä.

    Vähemmän on enemmän!

    lauantai 5. tammikuuta 2013

    Ajatuksista tekoihin ja tekemisen motivaatio

    Kuulostaako tutulta:

    Tulipas hyvä idea, pitäisi toteuttaa se. En nyt kyllä jaksa, mietin sitä vähän lisää/jätän hautumaan/katson ensin yhden jakson Star Trekkiä/nyt on ensin pakko lukea tuon yhden bändin koko Wikipedia-sivu läpi/...

    Tämä ihmiselle kovin tuttu "sijaistoiminta" kuvataan englanniksi hienolla sanalla procrastination, joka tarkoittaa lykkäystä, viivyttelyä ja laiskottelua.

    Aiotusta toiminnasta siirrytään laiskotteluun yleensä siksi, että se on helpompaa. Pelottaa, että ei onnistu. Tai joskus pelottaa myös onnistuminen. Heti, kun saa hyvän idean mieleen, putkahtaa myös sata muuta vastaideaa. "Ei noin voi tehdä", "mitä tuo muka hyödyttää", "tee vaan sitä mitä aina olet tehnyt".

    Sitten kun aloitat laiskottelun, tuntuu pisto sydämessä: "miksi teet tätä etkä sitä hyvää ideaa", "onko tässä mitään järkeä", "miksi aina teet näin". Hyvä idea haluaa esiin niin kovasti, että se aiheuttaa meille epämukavuutta, ellemme toteuta sitä.

    Paremman kuvituksen puutteessa nauttikaa tästä piirroksesta. Jostain ideasta tämäkin materialisoitui.

    Olen viime aikoina törmännyt useisiin teksteihin, joissa käsitellään tekemistä yleensä tai tekemisen linjaamista "sisäisen äänen" suuntaan. 6 Harsh Truths That Will Make You a Better Person painottaa suorasukaisuudessaan toimintaa rankasti. Kaikki ihmisarvo perustuu sille, mitä pystyy tekemään muille ihmisille. Se, millainen ihminen on tai mitä ajatuksia päässä liikkuu ei vaikuta mihinkään. En allekirjoita tätä kovin reduktiivista ja utilitaristista ihmiskäsitystä, mutta teksti tarjoaa pari mielenkiintoista ideaa: 1) pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus ja 2) oletko uuden luoja vai kuluttaja?

    Pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus

    Kahdella ihmisellä on sama ajatus, vaikkapa upeasta blogitekstistä. Toinen kypsyttelee ideaa päässään, toinen kirjoittaa sen nopeasti. Kirjoitetusta tekstistä ei tule täydellinen eikä edes kovin hieno, mutta se on julkaistu ja sata ihmistä lukee sen. Lopputulos: toiminta on muuttanut maailmaa ja saanut aikaan ajatusten vaihtoa ihmisten välillä, kypsyttelijällä ajatus on pelkästään omassa päässään eikä kukaan tiedä siitä mitään.

    Suurin este asioiden tekemisessä - varsinkin sellaisessa jossa muut ihmiset näkevät lopputuloksen - on pelko kritiikistä ja siitä, mitä tapahtuu, kun avaa itsensä muiden nähtäväksi kaikkine virheineen. On valinnan paikka: oletko turvallisesti yksin ajatustesi kanssa ja erillään muista vai kohtaatko epämukavuuden ja yhdistät itsesi elämän virtaan, jossa ajatukset luovat uusia ajatuksia ja vievät ihmiskuntaa eteenpäin.

    Oletko uuden luoja vai kuluttaja?

    Voidaan ajatella olevan kahdentyyppisiä ihmisiä: niitä jotka luovat uutta ja niitä jotka estävät uuden luomista arvostelullaan ja vain kuluttavat muiden tuotoksia. Kuluttaminen ei ole sinällään paha: meille on tärkeää inspiroitua ja saada uusia ideoita musiikista, elokuvista, kirjoista, tv-sarjoista, blogeista, mistä vaan muiden tuotoksista. Kuluttamisesta tulee haitallista siinä vaiheessa kun vain tyydytään kritisoimaan muiden tekeleitä, sanoen "minäkin voisin tehdä tuon paremmin" (tätä ei koskaan tehdä saati aloiteta) tai "henkilön X tekele oli parempi kuin tämä" (kerro se henkilölle X). Kuluttaja käy läpi teoksia tylsyyteen viihdyttääkseen itseään eikä tuo mitään uutta pelikentälle, eikä jaa uusia ideoita muiden käyttöön omien teoksien muodossa. Uuden luoja on myös kuluttaja, mutta kritisoinnin sijaan hän kannustaa, jakaa, ja tuo oman osuutensa ideoiden evoluutioon. Kumpaa tyyppiä olet? Kumpaa haluaisit olla?

    Miten tehdä oikeita asioita ja karsia huonot tavat?

    Jokaisella on varmasti oma käsityksensä siitä, mikä toiminta on hyväksi ja mikä pahaksi itselleen. Kuinka saada toiminta linjaan omien arvojen ja ideoiden kanssa? 12 Rules to Live By ehdottaa listan laatimista. Kirjaa ylös se, kuinka haluat elämääsi elää. Kun konkretisoi ideat säännöiksi, niitä vastaan on vaikeampi toimia. Vielä tehokkaampaa on kertoa listasta tutuille tai julkaista se koko netin nähtäväksi. Hyvä esimerkki on tämä Iidan lista kestävän elämän askelista.

    Tässä oma pieni listantynkäni:

    1. Maapallo säilyy elinkelpoisena kaikille: Kaikissa valinnoissani, erityisesti kulutustuotteissa, käytän kriteereinä ekologisen jalanjäljen pienuutta ja pitkäkestoista vaikutusta omaan terveyteeni.
    2. Keho on luotu liikkumaan: Teen päivittäin fyysisen harjoitteen, olkoon se sitten vain lyhyt venyttely illalla paremman puutteessa.
    3. Terve mieli terveessä kehossa: Annan ajatuksille tilaa ja samalla happea keholle tekemällä säännöllisesti tietoista syvähengitystä. Pyrin meditoimaan joka päivä, olkoonkin se vain muutama minuutti paikallaan hiljaa istumista.
    4. Hyvät yöunet ovat terveyden perusta: Suljen tietokoneen vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa antaen keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.
    Listasta ei kannata ottaa stressiä. Tarkoitus on tehdä suuntaviivat toiminnalle, ei lukita itseään. Muokkaa listaa tarpeen mukaan. Nauti elämästä, ole kiitollinen ja toimi.