Taiteen säännöllisen kokemisen hyödyt

Tykkään käydä taidenäyttelyissä. Olen tunnistanut muutaman eri syyn:

1. Rehellisesti sanottuna se on egolleni mannaa. Tunnen (falskisti) olevani kultturelli intellektuelli, nousen rahvaan yläpuolelle. Ehkä nykyään tämä ei enää ole tunteena kovin vahva, mutta valehtelisin jos sanoisin, etten ole näin koskaan tuntenut.
2. Inspiraatio ja innostus. Luovuus tarvitsee polttoainetta. Parasta polttoainetta et voi tietää etukäteen, siksi on hyödyllistä olla avoin kaikelle vastaantulevalle, eri taiteenlajeista, olkoon se sitten klassinen konsertti tai töhry vessan seinässä.
3. Tämä on tärkein syy: Se on virkistävää ja mieltä selkeyttävää, kuten meditaatio. Luulen sen johtuvan siitä, että museossa mennään "museomoodiin", jossa odotukset ja ennakkoluulot heitetään hetkeksi syrjään ja keskitytään vain imemään sitä, mitä edessä on, raakana. Tunnustellaan mitä tunteita kehossa herää, juuri nyt tuon teoksen äärellä. Unohdat kaiken muun. Kun astut museosta ulos, olet vielä museomoodissa ja yhtäkkiä "ulkomaailma" näyttääkin erilaiselta. Huomaat asioita, joihin et tulomatkalla kiinnittänyt huomiota.

Kuva: omista arkistoista. Liittynee aiheeseen.

Kysymys kuuluukin: Miksi emme olisi enemmän museomoodissa? Eikö ennakkoluulojen romukoppaan heittäminen olisi hyödyksi muualla elämässäkin? Mitä jos menisimme elämän eteen heittämiin tilanteisiin avoimena, tunnustellen olosuhteita sellaisenaan, raakana? Miltä astioiden tiskaaminen näyttäisi museomoodista tehtynä? Miten kauppareissusi muuttuisi, jos katselisit ympärillesi kuin museossa?

Mitä enemmän taidetta "kuluttaa" suljetussa tilassa, sitä enemmän sitä näkee muuallakin. Koko elävä maailma on yksi suuri teos ja olemme kaikki taiteilijoita. Pysähdy kokemaan.

Kuinka vähemmän on enemmän?

Kävin hiljattain Grenoblen taidemuseossa. Näytteillä oli mm. Picassoa ja upeita maisematauluja vuoristoista, mutta voimakkaimmin itseeni kolahti nykytaide ja minimalismi.

Miksi minimalistinen ilmaisu on tehokasta? Minimalismissa on ideana keskittyä vain olennaiseen ja jättää muu "tauhka" pois. Täten se tärkein idea – kuvataiteessa, musiikissa, kirjallisuudessa tai missä tahansa – pääsee paremmin läpi. Kun ilmaisu on hyvin karsittua, antaa se enemmän tilaa vastaanottajalle.

Mikä on pienin määrä elementtejä, josta ihminen tunnistaa kasvot? (Kuva: everywhereisimagined)

Jos haluaa tuoda jonkin asian korostetusti esille, onko ainoa tapa korostaa sitä? Otetaan esimerkki musiikista. Kappaleessa on bassoraita, jossa ei ole tarpeeksi bassoa. Päästäänkö parempaan lopputulokseen nostamalla taajuuskorjaimella matalia taajuuksia? Ei välttämättä. Joskus parempi keino on vähentää keski- ja korkeita taajuuksia tai muita kappaleen elementtejä. Loogisesti ajatellen ensimmäinen ajatus on lisätä jotain jos sitä haluaa lisää. Usein meillä kuitenkin on "sitä" jo tarpeeksi, mutta muu ympärillä peittää sen alleen.

Vähentämällä muuta saa siis lisää. Tätä ideaa voidaan suoraan soveltaa elämän eri osa-alueisiin. Haluatko lisää aikaa? Vähennä jotain muuta, joka kuluttaa aikaa. Haluatko olla terveempi? Vähennä asioita, jotka tekevät sinut sairaaksi. Haluatko enemmän rahaa? Kuluta vähemmän. Hyvin yksinkertaistettua, mutta hyödyllistä jumppaa aivoille, että alamme nähdä myös vähentämisen vaihtoehtona.

Jos minimalismi elämäntapana kiinnostaa, suosittelen blogia minimalismi.fi.