sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sähkökirjan ekologisuus ja Kobo Glo -kokemuksia

Musiikki ja video ovat siirtyneet sujuvasti digitaalisiin jakelukanaviin, mutta paperikirja on vielä suosittu, ainakin meillä suomessa. Varsinkin USAssa e-kirjoilla ja e-lukulaitteilla on jo suuret markkinat Amazonin ja Kindlen vauhdittamana. Onko sähkökirjasta paperisen korvaajaksi? Onko sähköinen kirja hyllynidettä ekologisempi?

Perinteistä ja digitaalista tallennetta verrattaessa sanotaan usein että digitaalisessa muodossa ei ole tunnetta tai jonkinlaista lämpöä, jopa sielua. Kirjoissa tämä korostuu, koska teoksen kokeminen vaatii fyysisen kontaktin: kirjan pitämisen kädessä ja sivujen kääntämisen. Audiossa välityskanava on aina sama: teoksen kokeminen vaatii pelkästään ilman värähtelyn. Ehkä tästä syystä musiikki hyväksytään helpommin nautittavaksi digitaalisesta lähteestä.

Entä ekologisuus? Jos mietitään perinteistä kirjaa, jalanjälki koostuu materiaalista, painamisesta, varastoinnista ja kuljetuksesta. Yhden kirjan valmistusjalanjälki on pieni, varsinkin jos käytetään kierrätysmateriaaleja. Kirjan kuljetus nettikaupasta kotiovelle voi kuluttaa yhtä paljon kuin valmistus [1]. Kotona kirjahyllyissä varastointi vie tilaa, ja voi vaikuttaa toissijaisesti ekologiseen jalanjälkeen: jos kirjoja on paljon, tarvitsee isomman kämpän, ja isomman muuttoauton muuttaessa.

E-lukijalaitteen valmistuksella on huomattavasti suurempi jalanjälki kuin yhdellä kirjalla. Tämä jalanjälki tehdään kuitenkin kerran, ja yksi lukija voi sisältää tuhansia kirjoja. Tosin laite voi rikkoutua tai uudemman mallin houkutus voi kasvaa liian isoksi, jolloin jalanjälki kertaantuu. Laite vaatii sähköä toimiakseen, tosin erittäin vähän verrattuna vaikka tablettiin. Kirjadata siirtyy tietoverkossa nopeasti, eikä teksti vie kaistaa läheskään niin paljon kuin audio tai video.

Kumpi on siis parempi ympäristön kannalta, paperi- vai sähkökirja? Riippuu kirjojen kulutustyylistä. Jos hakee paperikirjansa kirjastosta tai kavereilta ja tekee tämän kävellen tai pyörällä, aiheuttaa aikalailla nollajalanjäljen. Jos taas tilaa viikottain uusia kirjoja USAn Amazonista kotiovelle Suomeen, tekee isompaa jalanjälkeä. Suurkuluttajalle lukulaite lienee parempi, satunnainen lukija kuluttaa vähemmän paperikirjalla.

Päädyin itse hankkimaan lukulaitteen. Olen käyttänyt parin kuukauden ajan Kobo Glo:ta. Seuraavassa hieman kokemuksia.


Ajattelin ensin hankkia Amazon uusimman Kindlen, Paperwhiten. Tämä yritys kuitenkin kaatui Amazonin käsittämättömään maapolitiikkaan, Suomeen olisi saanut vain vanhempaa mallia. Lisäksi laitteen sitominen vain Amazonin sisältöön ei houkuttanut. Huomasin ilokseni, että Kobo valmistaa lähes identtistä laitetta, mutta avoimemmalla politiikalla. Myös jopa yksi nettikauppa Suomessa myi kyseistä laitetta.

Glo on näppärän kokoinen, hieman normipokkaria pienempi, joten näytöllä ei välttämättä ole yhtä paljon tekstiä kuin yhdellä normikirjan sivulla. Lukeminen onnistuu hyvin yhdellä kädellä. Näytön oikealla puolella painaminen kääntää sivua, joten oikean käden peukaloa ei paljon tarvitse siirtää. Jos lukee vasurilla, voi tehdä swipe-liikkeen, jolla myös sivu vaihtuu.

Marginaalia, riviväliä, fonttia ja tekstin kokoa voi muuttaa haluamakseen. Joissain kirjoissa on omia sisäänrakennettuja fonttimäärityksiä, joten esimerkiksi reunojen tasausta ei aina voi muuttaa.

Näytössä on taustavalo, jolla lukeminen hämärässä helpottuu. Käytännössä valoa ei tarvitse päivänvalossa tai edes normaalissa sisävalaistuksessa, ellei lue hämärässä nurkassa. Kun valoa olen tarvinnut, pidän kirkkauden minimillä. Tästä kirkkaampaa en ole kaivannut.

Vasemmalla: Päivänvalossa ilman taustavaloa. Keskellä: Päivänvalossa taustavalo täysillä. Oikealla: Pimeässä valo minimillä.
Näyttö on tarkka kokoisekseen (758*1024 pikseliä, 6 tuumaa), jossa pienet yksityiskohdat kuten kuvat ja taulukotkin erottuvat kivasti. Sähkömustenäyttö ei rasita silmiä ja lukukokemus vastaa paperia. Näyttö on tosin mustavalkoinen, joten en ehkä sarjakuvia tai kuvarikasta sisältöä tällä lähtisi lukemaan.


Käyttömukavuus on hyvällä tasolla, joskin joissain kohdissa Glo tuntuu tahmaiselta. Kirjan avaaminen pääsivulta kestää muutaman sekunnin, eikä aina tiedä, tekeekö laite jotain vai ei. Sivujen kääntö luettaessa käy tarpeeksi nopeasti.

Akkukestosta ei ole valittamista. Jos pitää WLANin pois päältä ja lukee tunnin päivässä, akku kestänee hyvin yli kuukauden. Itse en ole saanut vielä akkua loppuun, koska olen muutaman kerran lataillut uusia kirjoja koneelta USBin kautta, jonka yhteydessä akku lataantuu. Kobon voi laittaa joko nukkumaan (sleep) tai ottaa virrat kokonaan pois. Sleep-tila vie off-tilaa enemmän akkua, mutta jatkaa siitä mihin jäätiin hetkessä. Kokonaan off-tilasta käynnistäminen kestää puolisen minuuttia. Itse en sleep-tilaa juurikaan käytä.

Käytän kirjojen lataamiseen pelkästään ilmaista vapaan lähdekoodin Calibrea USBin kautta. Laitteen omalla WLANilla pääsee myös Kobon omaan kauppaan, ja Kobo-tililtä voi myös synkata langattomasti kirjoja jos shoppailee tietokoneelta käsin. Glossa on myös sisäänrakennettu "kokeellinen" webbiselain, jota en normaaliin selailuun voi suositella, mutta toimii hätätilanteessa. Muina ekstroina on piirto-ohjelma, sudoku ja shakki. Sisäänrakennettu sanakirja on myös kätevä hienostelevaa englantia luettaessa.

Kunnon ekohippinä hommasin myös katu-uskottavan hamppukotelon. Lukeminen ja lataaminen käy kotelosta käsin eikä laitetta välttämättä tarvitse siitä poistaa lainkaan.

Loppuyhteenvetona annan Kobo Glolle peukun. E-lukulaite on ainakin minulle antanut uuden kipinän lukea kirjoja, lähinnä varmaankin lukemisen kätevyyden takia. Ei tarvitse sähläillä kirjanmerkkien kanssa, ja matkalle voi ottaa vaikka koko Tolkienin tuotannon jos siltä tuntuu. Lisänä on varmasti tekniikkahörhön viehätys laitteisiin.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Todelliseen minään 7 kerroksen läpi

Luin juuri loppuun Oshon puheista kootun kirjan The First Principle: Talks On Zen. Sieltä hypähti esiin mielenkiintoinen seitsemän kohdan lista, joka on mielestäni jakamisen arvoinen.

Nämä seitsemän egon "kerrosta" peittävät todellisen minän, ja niiden läpi on nähtävä, jos mielii saavuttaa valaistumisen, nirvanan, Jumalan, omnipresent supergalactic onenessin, tyhjyyden tai totuuden, miksi sitä haluaakaan kutsua. Jos valaistuminen kuulostaa turhan mahtipontiselta ovat nämä ainakin järkeenkäypiä ohjeita "hyvän" elämän elämiseen.

Kuva: sasanf
1. Menneisyys
Älä elä muistoissa. Ego, mieli, se feikki "minä" elää muistoissa. Mieli hakee pysyvyyttä ja rakentaa sen menneisyyden varaan. "Näin tapahtui joskus, samoin tapahtuu nytkin; toimin näin menneisyydessä, olen siis tällainen". Muistoihin ja nostalgiaan on mukavaa mennä mukaan. Mieli tykkää muistojen luomasta turvallisuudesta. Miksi se on haitallista? Elämä tapahtuu nyt. Aina kun "elät" menneisyydessä, olet mielessäsi, ja suljet pois elämän, joka on juuri nyt.

2. Epätietoisuus
Älä elä kuplassa. Huomaa, mitä on juuri nyt. Tee kaikki mitä teet tietoisesti, niin epätietoisuuden sumu hälvenee. Jos mielesi sanoo "onpa tylsää, ei tapahdu mitään", se on epätietoisuutta. Kun vain katsot, niin huomaat, että kokoajan tapahtuu. Aurinko paistaa, linnut lentävät, ulkoa kuuluu ääniä, päässäsi syntyy ja kuolee ajatuksia.

3. Vertailu
Olenko komeampi, kauniimpi, rikkaampi, terveempi tai viisaampi kuin kaverini/naapurini/satunnainen vastaantulija? Jos huomaat vertailevasi itseäsi muihin, lopeta se heti. Kaikki ovat yksilöllisiä muodon ilmentymiä. Hyväksy itsesi. Mieli tykkää vertailla, lokeroida. Vertailusta syntyy uusi egoon kiinnittyvä muisto.

4. Tulevaisuus
Kuinka pärjään huomenna kokeessa? Mistä saan rahaa ensi kuussa? Joudunko helvettiin vai taivaaseen kun kuolen? Kuten menneisyys, tulevaisuus eletään täysin mielessä. Kuoleman jälkeisen elämän sijaan pitäisi ajatella kuolemaa edeltävää elemää. Jos sanot "huomenna olen onnellinen", huominen ei koskaan tule. Kun huominen lopulta tulee, se onkin uusi nyt-hetki, se eletään tässä hetkessä. Pitää huomata, että käytännöllisten asioiden suunnittelussa ei ole mitään vikaa. Jos olet lähdössä matkoille, voit ostaa lipun kuukautta ennen. Pointti on siinä, ettet elä tulevaa matkaa mielessäsi nyt.

5. Ehdollistumat
Meitä ehdollistetaan lapsesta asti, ja mieli on hyvin syvästi ehdollistunut. Olen suomalainen, intialainen, eurooppalainen, amerikkalainen, luterilainen, muslimi, mies, nainen, isä, äiti, töissäkäyvä, työtön, opiskelija, perusuomalainen, kokoomuslainen, mitä tahansa. Nämä määritelmät eivät ole todellinen minä. Nämä määritelmät eivät rajoita sinua. Näe ehdollistumien läpi niin ne putoavat pois.

6. Ylimielisyys
Olemme riippuvaisia toisistamme ja elinympäristöstämme. Meillä ei ole varaa olla ylimielisiä. Jos aurinko ei nousekaan tai metsät häviävät, kuolemme. Me saamme kasveista ruokaa ja kasvit saavat meistä hiilidioksidia. Ei ole herroja eikä renkiä, kaikki oleva on samassa veneessä. Terve nöyryys on hyvästä, mutta varo ettei nöyryydestä tule uutta ylimielisyyttä: "Olen nöyrin ihminen maailmassa".

7. Matkiminen
Olemme apinoita. Joku tekee jotakin, alamme tehdä samaa. Tämä on hyödyllistä vanhempien kasvattaessa lapsiaan, mutta missä vaiheessa lopetat muiden matkimisen? Missä vaiheessa alat tehdä asioita itse, olemalla rehellinen itsellesi, kuuntelemalla todellista itseäsi?

Aina kun huomaat jotain näistä piirteistä itsessäsi, anna sen mennä. Huomioi noussut tunne tai ajatus ja päästä se irti.

Loppuun vielä zen-henkinen kaiken yllä sanotun kumoaminen: Elämää ei voi suorittaa, eikä näitä ohjeita seuraamalla pääse joku päivä ykseyteen tai hyvään elämään. Ei ole lopputilaa eikä tavoitetta, olet nyt jo perillä. Olet liikkeessä paikallaan :).

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kasvisbiryani

Tällä kertaa olemme taas liikkeessä paikallaan keittiössä. Kokeiluvuorossa on biryani, mausteinen riisiruoka. Biryanissa olennaista on riisin ja muun maustesörsselin erikseen valmistaminen sekä sen jälkeinen pinoaminen. Myös paistettu sipuli ja uunissa kypsyttäminen vaikuttavat kuuluvan kiinteästi biryanin luonteeseen.


Valmistin oman kasvisbiryanini seuraavasti:

Paistettu sipuli
Öljyä reilusti
Muutama sipuli
Hypsäys palmusokeria

Kuumenna pannu ja kuullota sipuleita sen aikaa kunnes alkavat saada hieman ruskeaa väriä. Voit lisätä hieman sokeria buustaamaan karamellisointia. Poista pannulta talouspaperin päälle kuivumaan liiasta rasvasta.

Kasvikset ja mausteet
Öljyä kivasti
4 valkosipulin kynttä
Kahden peukalonpään kokoinen möhkö inkivääriä
Muutama kokonainen mustapippuri
1 tl chilijauhetta
2 tl juustokuminan siemeniä
2 tl korianterin siemeniä
3 cm pala kanelitankoa
3 kardemumman siemenkotaa
3 mausteneilikan kukkaa
1 tl kurkumaa
½ tl cayennepippuria
1 rkl sitruunamehua
Pari porkkanaa
Palsternakka
Parsakaalia
2 tl suolaa
Tuoretta korianteria
Purkillinen paksua kookosmaitoa

Tee valkosipuleista ja inkivääristä tahna blenderillä. Paloittele kasvikset, voi jättää aika reilun kokoisiksi. Silppua korianteria. Sipulien jäljiltä pannussa lienee jo rasvaa, öljyä voi hieman lisätä. Heitä mausteet ja valkosipuli-inkivääritahna pannuun ja pyörittele hetki kunnes siemenet poksuvat iloisesti. Lisää kasvikset, suolaa ja osa korianterisilpusta. Pyörittele useampi minuutti, että kasvikset saavat kunnolla makua mausteista. Lisää välissä hieman kookosmaitoa pyöristämään makua.


Riisi
Pari desiä basmatiriisiä
2-3 laakerinlehteä
2 tl kasvisliemijauhetta

Riisi tulisi keittää 70 - 80 % valmiiksi. Liotin riisiä ensin tunnin, jonka jälkeen keittoaika on pienempi, n. 5 - 10 minuuttia riippuen riisilajista (täysjyvä vaatinee enemmän).

Ennen uunia
Pinoaminen
Cashewpähkinöitä kourallinen
Manteleita kourallinen
Loput korianterisilpusta
Loput kookosmaidosta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pinoa uunivuokaan vuorotellen riisiä, kasvissekoitusta ja paistettua sipulia. Heitä johonkin väliin cashewpähkinöitä, manteleita ja korianterisilppua. Lisää mukaan loput kookosmaidot. Peitä foliolla ja hauduta uunissa n. 25 minuuttia, jonka jälkeen uunin voi sammuttaa ja antaa makujen sekoittua vielä kymmenisen minuuttia.

Mietteet, variaatiot ja kehitysehdotukset:

  • Palsternakasta tuli yllättävän hyvän makuinen, mausteet taisivat osua nappiin.
  • Riisi jäi hieman raa'aksi koska käytin täysjyvää, lisähaudutuksella hoitunee jos näin sattuu käymään. Riisiä voisi olla myös hieman enemmän, tästä ei saanut kuin pari kerrosta.
  • Kokonaisuus oli kuivan puoleinen, seuraavalla kerralla voisi lisätä esim. tomaattimurskaa kasvisseokseen.
  • Rasvana käytin neitsytkookosöljyä ja luomuvoita, ghee voisi olla kova juttu.
  • Tässä vegeversiossa käytetään kookosmaitoa, perinteisesti biryanissa käytetään jugurttia.
  • Biryaniin sopinevat hyvin samat kasvikset ja juurekset kuin curryyn: mukulaselleri, bataatti, peruna, kukkakaali, kesäkurpitsa.
  • Moniin biryaniresepteihin kuuluu tuore minttu, käytin tässä vain korianteria.
  • Valkosipuli-inkivääritahnaa saanee valmiina kaupasta, mutta itsetehty tuore on aina parempaa. Jos ei ole blenderiä tai sauvasekoitinta, käytä vaikka raastinta.