Taiteen säännöllisen kokemisen hyödyt

Tykkään käydä taidenäyttelyissä. Olen tunnistanut muutaman eri syyn:

1. Rehellisesti sanottuna se on egolleni mannaa. Tunnen (falskisti) olevani kultturelli intellektuelli, nousen rahvaan yläpuolelle. Ehkä nykyään tämä ei enää ole tunteena kovin vahva, mutta valehtelisin jos sanoisin, etten ole näin koskaan tuntenut.
2. Inspiraatio ja innostus. Luovuus tarvitsee polttoainetta. Parasta polttoainetta et voi tietää etukäteen, siksi on hyödyllistä olla avoin kaikelle vastaantulevalle, eri taiteenlajeista, olkoon se sitten klassinen konsertti tai töhry vessan seinässä.
3. Tämä on tärkein syy: Se on virkistävää ja mieltä selkeyttävää, kuten meditaatio. Luulen sen johtuvan siitä, että museossa mennään "museomoodiin", jossa odotukset ja ennakkoluulot heitetään hetkeksi syrjään ja keskitytään vain imemään sitä, mitä edessä on, raakana. Tunnustellaan mitä tunteita kehossa herää, juuri nyt tuon teoksen äärellä. Unohdat kaiken muun. Kun astut museosta ulos, olet vielä museomoodissa ja yhtäkkiä "ulkomaailma" näyttääkin erilaiselta. Huomaat asioita, joihin et tulomatkalla kiinnittänyt huomiota.

Kuva: omista arkistoista. Liittynee aiheeseen.

Kysymys kuuluukin: Miksi emme olisi enemmän museomoodissa? Eikö ennakkoluulojen romukoppaan heittäminen olisi hyödyksi muualla elämässäkin? Mitä jos menisimme elämän eteen heittämiin tilanteisiin avoimena, tunnustellen olosuhteita sellaisenaan, raakana? Miltä astioiden tiskaaminen näyttäisi museomoodista tehtynä? Miten kauppareissusi muuttuisi, jos katselisit ympärillesi kuin museossa?

Mitä enemmän taidetta "kuluttaa" suljetussa tilassa, sitä enemmän sitä näkee muuallakin. Koko elävä maailma on yksi suuri teos ja olemme kaikki taiteilijoita. Pysähdy kokemaan.