Luovax.fi on avattu!

Olen avannut uuden sivuston: luovax.fi. Luovax keskittyy osin samoihin asioihin, joita tässäkin blogissa on nähty: luovuus, tuottavuus, ajankäyttö ja tehokkuus.

Viimeaikoina minua on pitänyt kiireisenä myös kirjaprojekti. Julkaisen syyskuussa 2014 e-kirjan luovuudesta ja tuottavuudesta. Tutustu kirjaan tarkemmin!

Tämä merkitsee myös sitä, että olemme liikkeessä paikallaan viimeistä kertaa, näillä näkymin. Viimeisen runsaan kahden vuoden aikana on tullut jauhettua monesta mielenkiintoisesta aiheesta. Kiitos lukijoille!

Odotellessasi kirjan valmistumista varmista, että saat uusimmat terveiseni liittymällä Luovaxin sähköpostilistalle tai tykkäämällä Facebook-sivusta. Nähdään siellä!

Taiteen säännöllisen kokemisen hyödyt

Tykkään käydä taidenäyttelyissä. Olen tunnistanut muutaman eri syyn:

1. Rehellisesti sanottuna se on egolleni mannaa. Tunnen (falskisti) olevani kultturelli intellektuelli, nousen rahvaan yläpuolelle. Ehkä nykyään tämä ei enää ole tunteena kovin vahva, mutta valehtelisin jos sanoisin, etten ole näin koskaan tuntenut.
2. Inspiraatio ja innostus. Luovuus tarvitsee polttoainetta. Parasta polttoainetta et voi tietää etukäteen, siksi on hyödyllistä olla avoin kaikelle vastaantulevalle, eri taiteenlajeista, olkoon se sitten klassinen konsertti tai töhry vessan seinässä.
3. Tämä on tärkein syy: Se on virkistävää ja mieltä selkeyttävää, kuten meditaatio. Luulen sen johtuvan siitä, että museossa mennään "museomoodiin", jossa odotukset ja ennakkoluulot heitetään hetkeksi syrjään ja keskitytään vain imemään sitä, mitä edessä on, raakana. Tunnustellaan mitä tunteita kehossa herää, juuri nyt tuon teoksen äärellä. Unohdat kaiken muun. Kun astut museosta ulos, olet vielä museomoodissa ja yhtäkkiä "ulkomaailma" näyttääkin erilaiselta. Huomaat asioita, joihin et tulomatkalla kiinnittänyt huomiota.

Kuva: omista arkistoista. Liittynee aiheeseen.

Kysymys kuuluukin: Miksi emme olisi enemmän museomoodissa? Eikö ennakkoluulojen romukoppaan heittäminen olisi hyödyksi muualla elämässäkin? Mitä jos menisimme elämän eteen heittämiin tilanteisiin avoimena, tunnustellen olosuhteita sellaisenaan, raakana? Miltä astioiden tiskaaminen näyttäisi museomoodista tehtynä? Miten kauppareissusi muuttuisi, jos katselisit ympärillesi kuin museossa?

Mitä enemmän taidetta "kuluttaa" suljetussa tilassa, sitä enemmän sitä näkee muuallakin. Koko elävä maailma on yksi suuri teos ja olemme kaikki taiteilijoita. Pysähdy kokemaan.

Zone-kokemuksia

Olen ollut viimeisen kuukauden Zonella. Zone on ruokavaliomalli, jossa makroravinteiden suhteet ovat tarkasti määriteltyjä, minkä pitäisi aiheuttaa optimaalinen hormonivaste.

Sain inspiraation Zone-kokeiluun CrossFit Level 1 -kurssilta, jonka kävin viime vuoden puolella. (Olen nyt siis CF-L1 Trainer, muistakaa puhuttelu :). Zone on yksi CF-piirien suositusruokavalioista paleon ohella.

Zonen ydinidea on energian saanti ravinnosta suhteessa 30% proteiinista, 30% rasvasta ja 40% hiilihydraateista. Jokainen ateria, myös välipalat, pitäisi rakentaa tällä kaavalla. Oma kokeiluni rajoittui vain tähän sääntöön, en seurannut muita yksityiskohtaisempia rajoitteita. Lisäksi pidin viikossa yhden cheat dayn eli vedin vapaasti mitä mieli teki vuorokauden aikana.

Ensimmäinen huomio oli se, että jokaisen aterian valmistamiseen kului enemmän aikaa, koska kaikki piti punnita. Halusin mitata suhteet tarkasti, enkä tyyliin "kämmenellinen prodea ja vähän rasvaa" kuten jossain ohjeistetaan. Insinöörismiehenä tein oman laskentataulukon, johon kirjasin jokaisen käyttämäni ruoka-aineen makrojakauman. Sitten pystyin lisäilemään ja tuunailemaan elementtejä helposti kohti haluttua suhdetta.

Oma Zone-laskurini. Esimerkkinä rakennettu n. 4,5 "blokin" ateria.

Toinen huomio oli se, että normaaliin syömiseeni verrattuna söin paljon vähemmän rasvaa, enemmän hiilareita, ja jonkin verran enemmän prodea. Hiilaripalkin täyteen saaminen tuotti useimmiten ongelmia. Käytin useasti kuivahedelmiä, mikä ei välttämättä ole optimivaihtoehto. Sen huomasin, että perusjuureksissa ja -kasviksissa on hyvin vähän makroravinteita painoonsa nähden.

Usein aterian koostaminen lähti proteiinilähteestä. Sen jälkeen täytin rasvat, jos oli varaa. Joskus rasvapalkki heilahti heti tappiin, ja jouduin lisäilemään riisiprodea.

Ruuan kokonaismäärä per päivä oli ehkä vähän hakusessa. Joskus nälkä yllätti, eli ehkä lisääkin olisi voinut syödä. Tavoitteenani ei kuitenkaan ollut painonpudotus. Kehon rasvaprosenttini laski karkeiden mittausten pohjalta ainakin prosenttiyksikön kokeilun aikana, joten jotain vaikutusta ruokavaliolla oli.

Kokonaisuutena voisi sanoa, että kokeilu oli mielenkiintoinen. Ehkä zoneilen joskus uudemmankin kerran. Nyt syön taas "normaalisti" ja nautin rasvasta :).

Hyvää oli se, että nyt pystyn arvioimaan paremmin aterian makroravinnejakaumaa silmämääräisestikin. Jos tarvitsen lisää prodea tai hiilaria ateriaani, tiedän mitä lisätä (ja mitä ei) ja kuinka paljon.

Huono puoli oli jatkuva säätäminen ja laskeminen. Jossain vaiheessa kun on mittaillut aikansa, oppii miten ateria koostetaan, mutta silti syöminen on tietyllä tavalla rajoitettua. Koin tämän liian tiukaksi omaan syömistyyliini.

Jos Zone kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan. Jos tähtää painonpudotukseen, en valitsisi ensimmäisenä Zonea ruokavalioksi, koska on helpompiakin, vähemmän itsekuria vaativia tapoja. Jos haluaa kokeilla saako treenaukseen lisäpotkua Zonesta, go for it.