Merkityksetön tekeminen?

Olin viime viikonloppuna Täysii-seminaarissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä työhyvinvoinnista. Cristina Anderssonin puheenvuorosta muistiinpanoista löysin lähteettömäksi jääneen sanonnan: "Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää." Huomasin itsestäni vastustusta tälle lauseelle, joten tutkitaanpa asiaa.

Ensinnäkin, mitä ovat merkitykselliset teot, asiat tai työtehtävät? Teoilla on joku merkitys, arvo tai hyöty ja teon vaikutus suuntautuu itseen, toiseen ihmiseen tai mihin vain asiaan. Näin kai merkityksellisyyden voisi määritellä. Merkityksellisyys on suhteellista: toiselle tietyt asiat merkitsevät enemmän ja toisen elämä ei muutu lainkaan samasta asiasta.

Otetaan esimerkiksi meditoija, joka katselee kaunista kukkaa. Tämän voisi helposti mieltää merkitykselliseksi toiminnaksi: meditoija vastaanottaa rauhan tunnetta, kauneutta, rentouttaa itseään ja ymmärtää kenties elämästä jotain syvällistä. Toisaalta hän ei saa teostaan palkkaa tai auta suoraan ketään ihmistä tai maapalloa kukkia tuijottamalla, joten teko voidaan ajatella myös merkityksettömäksi.

"Kyllä on tylsä slaidisetti, mutta hei! Vähän kukkia mukaan, joo! Sen jälkeen keksin mitä piirrän näille kaikille post-iteille." (Kuva: Victor1558)

Toinen esimerkki: Konsultti vääntää PowerPointtia tarjouksesta, joka ei todellakaan tule menemään läpi, mutta on pakko tehdä kun pomo käskee. Konsultti tekee sisällön parissa minuutissa ja hioo taustagrafiikkaa pari tuntia. Grafiikassa on kivoja kukkia. Voisi helposti sanoa, että grafiikan hiomisella ei ole merkitystä. Toisaalta, miten se eroaa meditoijasta? Konsultti saa esteettistä nautintoa kukista, se on ehkä hänen ainoa hetkensä viikossa kokea jotain kaunista. Eikö se ole merkityksellistä?

Merkityksellisyys on suhteellista. Siitä seuraa, että mikä tahansa asia voi olla merkityksellinen ja merkityksetön yhtä aikaa. Ja onko merkityksellä lopulta mitään väliä? Teemme asiat aina juuri nyt ja tässä, ja luomme merkityksen myöhemmin ajatuksissa.

"Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää" pitää kyllä paikkaansa, jos puhutaan tavoitteellisesta toiminnasta. Keskittyminen olennaiseen ja priorisointi on silloin todella tärkeää. Useinhan merkityksellisten asioiden tunnistamisessa mennään mönkään, eikä niinkään itse suorittamisessa. Eli juurikin tehdään hyvin, mutta vääriä asioita. Toisaalta etukäteen ei voida aina sataprosenttisesti tunnistaa niitä oikeita tehtäviä, ja jostain näennäisen pienestä asiasta kehkeytyykin elämän tärkein juttu.

Loppupäätelmänä siis: Jaa, ei, ehkä :). Tee mitä teet. Joskus teet merkityksellisiä asioita, joskus teet aivan turhaa hommaa. Eron oppii vain tekemällä enemmän, ja merkityksen tunnistaa vasta jälkeenpäin.

Meditaatio - helppo aloitusopas

Meditointi tuo monelle mieleen joogimestarin vuorella lootusasennossa. Meditaatio vaikuttaa taidolta, jota pitää opetella vuosia ja johon liittyy vaativaa filosofis-uskonnollista kouluttautumista. Ei välttämättä. On olemassa monia eri tapoja ajatella tai harjoittaa meditaatiota. Esitän seuraavassa oman näkemykseni siitä, mitä meditaatio on ja miten sen voi helposti aloittaa.

Hyödyt

Miksi aloittaa meditointi? Meditointia on tutkittu laajasti. Se

• lievittää stressiä, ahdistusta ja masennusta
• rauhoittaa mielen ja kehon
• antaa kokonaisvaltaisen hyvän olon
• nostaa elimistön vastustuskykyä (stressin poistumisen sivutuote)
• pidentää elinikää
• alentaa verenpainetta
• parantaa keskittymiskykyä

Meditoida voi tiukassakin paikassa. Kuva: starwars.wikia.com

Mitä meditaatio on

Olemista.

Mitä meditaatio ei ole

Meditaatio ei ole

• sidottu mihinkään uskonnolliseen dogmaan tai filosofiaan (välttämättä).
• urheilusuoritus.
• suoritus, jonka aikana pitää päästä hurmostiloihin.
• suoritus, jonka jälkeen pitää olla tietyssä tilassa.
• suoritus, joka on onnistunut tai epäonnistunut.
• suoritus.

Huomaat varmaan, mitä painotan. On erittäin tärkeää olla "suorittamatta" meditaatiota. Se on vain jotain, mitä tehdään. Meditaatiota voi harjoitella ja voi olla hyvä "hallitsemaan" mieltään, mutta meditaatiotaitojen arvottaminen tai sessioiden arvostelu on turhaa. Kun meditoit, olet tässä hetkessä. Kun meditaatio loppuu, olet yhä tässä hetkessä.

Miten?

Yksinkertaisesti: Ole paikallaan.

Yksityiskohtaisemmin:

1. Istu. Ei tarvitse olla lootusasennossa tai risti-istunnassa jos siihen ei taivu. Tuoli on ok. Pyri pitämään selkä suorana. Älä makaa, koska saatat nukahtaa ja se ei ole tarkoitus. Jos paikat puutuvat, niin muuta toki asentoa välissä.
2. Sulje silmät. Voi pitää myös auki ja tuijotella yhtä kohtaa, mutta silmät kiinni lienee helpompaa.
3. Keskity hengitykseen. Tämä on helpoin tapa rauhoittua. Vetele syviä hengityksiä ja rauhoita kehosi. Tunnustele jännitätkö jotain paikkaa, esim. hartioita. Rentoudu, mutta pidä silti hyvä ryhti, että hengitys saa kulkea vapaasti.
4. Ole haluamasi aika. Katso lisävinkkejä seuraavasta kohdasta.

Mitä "tehdä" meditoinnin aikana?

Vaikka sanoin, että meditaatio on vain olemista, saat siitä pitkän tähtäimen hyödyn: ajatuksista irrottautuminen. Pääset tavallaan ottamaan askelen taaksepäin ja tutkimaan sitä, kuinka ajatukset tai tunteet nousevat pintaan ja poistuvat tietoisuudestasi. Et ole niin paljon ajatusten vietävänä tai "ajatusluupeissa".

Seuraavaksi hieman taustateoriaa. Käytän termejä mieli ja tarkkailija. Määrittelen ne seuraavasti: Mieli on se, missä työstät ajatuksia. Se, missä murehdit, märehdit, pohdit, suunnittelet, muistelet, seuraat ajatuspolkuja. Tarkkailija on se osio sinusta, joka pystyy tarkkailemaan mieltä ja ajatuksia. Pääset käsiksi tarkkailijaan seuraavalla harjoituksella: Mikä on seuraava ajatuksesi? Odota sitä. Kuka on se, joka odotti ja tunnisti "aa, nyt tuli ajatus"? Tarkkailija.

Miten mieltä ja tarkkailijaa käytetään meditaatiossa? Meditaation aikana voit kokeilla seuraavia asioita:

• Tarkkaile omaa tarkkaavaisuuttasi, tai huomiotasi. Mihin huomiosi ajautuu luonnollisesti? Ääniin joita kuulet, kehosi tuntemuksiin, ajatuksiin. Anna huomion siirtyä paikasta toiseen, seuraa sitä, älä kiinnity mihinkään.
• Tarkkaile nousevia ajatuksia. Anna ajatusten nousta itsestään ja anna niiden väistyä. Älä lähde ajatusketjuihin mukaan. Ajatuksia nousee aina, mutta voit valita miten niihin reagoit. Jos huomaat joutuneesi ajatusluuppiin, älä kiellä ajatuksia tai soimaa itseäsi. Palaa aina tarkkailuun. Anna ajatusten virrata ja katso niitä etäältä. Meditaation aikana voi myös nousta tunteita pintaan. Anna niiden nousta ja päästä irti samoin kuin ajatuksista. Koe ne sellaisena kuin ne tulevat, älä estele.
• Anna kaiken olla juuri nyt. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään. Tuntuuko kehossasi joku outo fiilis? Anna olla. Nouseeko kokoajan joku tietty ajatus? Anna nousta. Hyväksy tämä hetki sellaisena kuin se ilmenee.

Milloin?

Meditoi silloin kun se sinulle sopii. Paras aika lienee aamulla heti herätyksen jälkeen, tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Meditoinnilla saat hyvän alun päivään. Jos teet luovaa työtä, meditaatiosessio virittää keskittymisesi kuntoon.

Meditoi mieluummin lyhyesti joka päivä kuin pidemmin kerran viikossa. Jo pari minuuttia riittää, mutta mitä kauemmin, sitä parempi. Aluksi voi olla vaikeaa meditoida enempää kuin muutama minuutti. Itse olen huomannut noin puolen tunnin session olevan optimiaika, mutta harvoin siihen tulee venyttyä.

Missä?

Missä vaan. Aluksi voi olla helpompaa, että olet yksin ja paikka on hiljainen. Kun harjoittelee jonkin verran pystyy meditoimaan vaikka ruuhkabussissakin.

Lopuksi

Toivottavasti pääset näillä ohjeilla alkuun. Jos asia kiinnostaa enemmän, netistä löytää vaikka mitä. Kokeile ennakkoluulottomasti eri tekniikoita ja katso mikä juuri sinulle sopii parhaiten.

Todelliseen minään 7 kerroksen läpi

Luin juuri loppuun Oshon puheista kootun kirjan The First Principle: Talks On Zen. Sieltä hypähti esiin mielenkiintoinen seitsemän kohdan lista, joka on mielestäni jakamisen arvoinen.

Nämä seitsemän egon "kerrosta" peittävät todellisen minän, ja niiden läpi on nähtävä, jos mielii saavuttaa valaistumisen, nirvanan, Jumalan, omnipresent supergalactic onenessin, tyhjyyden tai totuuden, miksi sitä haluaakaan kutsua. Jos valaistuminen kuulostaa turhan mahtipontiselta ovat nämä ainakin järkeenkäypiä ohjeita "hyvän" elämän elämiseen.

Kuva: sasanf

1. Menneisyys
Älä elä muistoissa. Ego, mieli, se feikki "minä" elää muistoissa. Mieli hakee pysyvyyttä ja rakentaa sen menneisyyden varaan. "Näin tapahtui joskus, samoin tapahtuu nytkin; toimin näin menneisyydessä, olen siis tällainen". Muistoihin ja nostalgiaan on mukavaa mennä mukaan. Mieli tykkää muistojen luomasta turvallisuudesta. Miksi se on haitallista? Elämä tapahtuu nyt. Aina kun "elät" menneisyydessä, olet mielessäsi, ja suljet pois elämän, joka on juuri nyt.

2. Epätietoisuus
Älä elä kuplassa. Huomaa, mitä on juuri nyt. Tee kaikki mitä teet tietoisesti, niin epätietoisuuden sumu hälvenee. Jos mielesi sanoo "onpa tylsää, ei tapahdu mitään", se on epätietoisuutta. Kun vain katsot, niin huomaat, että kokoajan tapahtuu. Aurinko paistaa, linnut lentävät, ulkoa kuuluu ääniä, päässäsi syntyy ja kuolee ajatuksia.

3. Vertailu
Olenko komeampi, kauniimpi, rikkaampi, terveempi tai viisaampi kuin kaverini/naapurini/satunnainen vastaantulija? Jos huomaat vertailevasi itseäsi muihin, lopeta se heti. Kaikki ovat yksilöllisiä muodon ilmentymiä. Hyväksy itsesi. Mieli tykkää vertailla, lokeroida. Vertailusta syntyy uusi egoon kiinnittyvä muisto.

4. Tulevaisuus
Kuinka pärjään huomenna kokeessa? Mistä saan rahaa ensi kuussa? Joudunko helvettiin vai taivaaseen kun kuolen? Kuten menneisyys, tulevaisuus eletään täysin mielessä. Kuoleman jälkeisen elämän sijaan pitäisi ajatella kuolemaa edeltävää elemää. Jos sanot "huomenna olen onnellinen", huominen ei koskaan tule. Kun huominen lopulta tulee, se onkin uusi nyt-hetki, se eletään tässä hetkessä. Pitää huomata, että käytännöllisten asioiden suunnittelussa ei ole mitään vikaa. Jos olet lähdössä matkoille, voit ostaa lipun kuukautta ennen. Pointti on siinä, ettet elä tulevaa matkaa mielessäsi nyt.

5. Ehdollistumat
Meitä ehdollistetaan lapsesta asti, ja mieli on hyvin syvästi ehdollistunut. Olen suomalainen, intialainen, eurooppalainen, amerikkalainen, luterilainen, muslimi, mies, nainen, isä, äiti, töissäkäyvä, työtön, opiskelija, perusuomalainen, kokoomuslainen, mitä tahansa. Nämä määritelmät eivät ole todellinen minä. Nämä määritelmät eivät rajoita sinua. Näe ehdollistumien läpi niin ne putoavat pois.

6. Ylimielisyys
Olemme riippuvaisia toisistamme ja elinympäristöstämme. Meillä ei ole varaa olla ylimielisiä. Jos aurinko ei nousekaan tai metsät häviävät, kuolemme. Me saamme kasveista ruokaa ja kasvit saavat meistä hiilidioksidia. Ei ole herroja eikä renkiä, kaikki oleva on samassa veneessä. Terve nöyryys on hyvästä, mutta varo ettei nöyryydestä tule uutta ylimielisyyttä: "Olen nöyrin ihminen maailmassa".

7. Matkiminen
Olemme apinoita. Joku tekee jotakin, alamme tehdä samaa. Tämä on hyödyllistä vanhempien kasvattaessa lapsiaan, mutta missä vaiheessa lopetat muiden matkimisen? Missä vaiheessa alat tehdä asioita itse, olemalla rehellinen itsellesi, kuuntelemalla todellista itseäsi?

Aina kun huomaat jotain näistä piirteistä itsessäsi, anna sen mennä. Huomioi noussut tunne tai ajatus ja päästä se irti.

Loppuun vielä zen-henkinen kaiken yllä sanotun kumoaminen: Elämää ei voi suorittaa, eikä näitä ohjeita seuraamalla pääse joku päivä ykseyteen tai hyvään elämään. Ei ole lopputilaa eikä tavoitetta, olet nyt jo perillä. Olet liikkeessä paikallaan :).

Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Sana "kuolema" kalskahtaa korvaan rajulta. Kun ajattelemme kuolemaa, tulee mieleen kaiken loppu, jokin dramaattinen pamaus josta ei ole paluuta. Kuolema on jotain vältettävää ja niin pelottavaa, että siitä ei parane puhua lainkaan.

Jos katsomme yksittäisen eliön elämää, kyllähän kuolema vaikuttaa perin lopulliselta. Joku oli tässä äsken ja ei  enää koskaan palaa. Jää jäljelle kova kaipaus ja suru menetetystä. Kuolemaa voi kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta.

Eikö kuolemaa tapahdu koko ajan? Kehomme solut kuolevat ja uusia syntyy ilman suurempaa kipua. Mieleen tulee idea, joka kohta kuolee pois kun unohdamme sen. Syömämme ruoka - joka joskus oli elossa - lakkaa olemasta yhdessä muodossa ja muuntuu kehossamme joksikin muuksi. Ääniaallot liikkuvat ilmassa niin kauas kuin jaksavat; vaikka näkisit toisen ihmisen kaukaisuudessa, et kuule enää hänen puhettaan.

Onko elämää ilman kuolemaa? Jos kaikki vain on ilman loppua ja alkua, mitä elämän käsite silloin tarkoittaa? Elämä vaatii, että jotain syntyy ja jotain kuolee. Perinteisesti voisi kuvitella, että elämä on väliosio; se, mikä tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä. Sanoisin mieluummin, että elämä itsessään on jatkuvaa syntymistä ja kuolemista. Kuoleminen on niin erottamaton osa elämää, että ilman sitä elämän käsite on tyhjä. Voisi jopa sanoa, että elämä on kuolemaa.

Kuva: J Wynia

Mikä tämän pohdiskelun anti on? Nykyisessä kulttuuriympäristössämme kuolemaa yritetään aika lailla lakaista maton alle. Yleiseksi kauneusihanteeksi on syntynyt ikuinen nuoruus, jota yritetään saavuttaa lääketieteen ja kosmetiikan keinoin. Kaiken loppua pelätään, olkoon se sitten kauneus, terveys, raha, työ tai ihmissuhteet. Ihmismieli pelkää menetystä ja yrittää pitää kiinni näennäisistä saavutuksistaan. Todellisuus on se, että kaikki mistä yritämme pitää kiinni on haihtuvaa. Se, mikä pysyy, on elämä, toisin sanoen syntymä ja kuolema.

Tämä vaikuttaa kaksijakoiselta: toisaalta elämä - tai oikeammin se, mistä elämä nousee - on pysyvää, toisaalta elämä koostuu kokoajan muuttuvista osasista, pienistä syntymistä ja kuolemista. Ehkä tämä on liikaa mustavalkoiselle ihmismielelle, jolle asia joko on tai ei ole. Tästä seurannee mielen taipumus pitää kiinni ohikiitävistä asioista, olkoon ne miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Mieli tarrautuu helposti menneeseen ja tulevaan. Kiinnikkeitä ovat esimerkiksi tunnetilat ja muistot, jotka halutaan säilyttää ja elää uudelleen; käsitteet itsestä, jotka ovat syntyneet ehkä jo lapsuudessa; kulttuuriset tavat; jopa mielleyhtymät, jotka liittyvät sanoihin ja käsitteisiin.

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että kun ottaa vastaan kuoleman sellaisenaan, ottaa vastaan myös elämän. Kun oppii päästämään irti mielen kiinnikkeistä, alta paljastuu aito elämä, joka tapahtuu juuri nyt. Elämä ja kuolema kuitenkin on ja tapahtuu, halusimme sitä tai emme. Kuolleista asioista kiinnipitäminen vie energiaa elämältä, niistä irti päästäminen tuo vapauden.

Right Now

Jotkut musiikkikappaleet säilyttävät voimansa. Olet kuullut biisin jo penskana, ja silti se säilyy aktiivisessa kuuntelussa vuosienkin jälkeen. Jokin biisissä puhuttelee niin voimakkaasti.

Yksi tällaisista biiseistä minulle on Van Halenin vuonna 1992 julkaistu Right Now. Bändin silloinen laulaja Sammy Hagar halusi vaihteeksi kirjoittaa sanat muusta kuin seksistä. Hyvä valinta. Tykkäsi itsekin, piti sanoja parhaina mitä Halenille on ikinä kirjoittanut.

Sanojen tulkintoja on yhtä monta kuin kokijaa, mutta olisikohan Hagar saanut välähdyksen jostain perustavanlaatuisesta mainitessaan "now", "everything" ja "enlightening" samassa yhteydessä. Oli miten oli, nautitaan hyvistä biiseistä tässä ja nyt, koska muutakaan ei ole.

The more things you get, the more you want.
Just tradin' one for the other.
Workin' so hard to make it easy.
Got to turn, come on, turn this thing around.

Right now! It's your tomorrow.
Right now! Come on, it's everything.
Right now! Catch that magic moment, do it right here and now. It means everything.
It's enlightening, right now.

Spotify