Merkityksetön tekeminen?

Olin viime viikonloppuna Täysii-seminaarissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä työhyvinvoinnista. Cristina Anderssonin puheenvuorosta muistiinpanoista löysin lähteettömäksi jääneen sanonnan: "Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää." Huomasin itsestäni vastustusta tälle lauseelle, joten tutkitaanpa asiaa.

Ensinnäkin, mitä ovat merkitykselliset teot, asiat tai työtehtävät? Teoilla on joku merkitys, arvo tai hyöty ja teon vaikutus suuntautuu itseen, toiseen ihmiseen tai mihin vain asiaan. Näin kai merkityksellisyyden voisi määritellä. Merkityksellisyys on suhteellista: toiselle tietyt asiat merkitsevät enemmän ja toisen elämä ei muutu lainkaan samasta asiasta.

Otetaan esimerkiksi meditoija, joka katselee kaunista kukkaa. Tämän voisi helposti mieltää merkitykselliseksi toiminnaksi: meditoija vastaanottaa rauhan tunnetta, kauneutta, rentouttaa itseään ja ymmärtää kenties elämästä jotain syvällistä. Toisaalta hän ei saa teostaan palkkaa tai auta suoraan ketään ihmistä tai maapalloa kukkia tuijottamalla, joten teko voidaan ajatella myös merkityksettömäksi.

"Kyllä on tylsä slaidisetti, mutta hei! Vähän kukkia mukaan, joo! Sen jälkeen keksin mitä piirrän näille kaikille post-iteille." (Kuva: Victor1558)

Toinen esimerkki: Konsultti vääntää PowerPointtia tarjouksesta, joka ei todellakaan tule menemään läpi, mutta on pakko tehdä kun pomo käskee. Konsultti tekee sisällön parissa minuutissa ja hioo taustagrafiikkaa pari tuntia. Grafiikassa on kivoja kukkia. Voisi helposti sanoa, että grafiikan hiomisella ei ole merkitystä. Toisaalta, miten se eroaa meditoijasta? Konsultti saa esteettistä nautintoa kukista, se on ehkä hänen ainoa hetkensä viikossa kokea jotain kaunista. Eikö se ole merkityksellistä?

Merkityksellisyys on suhteellista. Siitä seuraa, että mikä tahansa asia voi olla merkityksellinen ja merkityksetön yhtä aikaa. Ja onko merkityksellä lopulta mitään väliä? Teemme asiat aina juuri nyt ja tässä, ja luomme merkityksen myöhemmin ajatuksissa.

"Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää" pitää kyllä paikkaansa, jos puhutaan tavoitteellisesta toiminnasta. Keskittyminen olennaiseen ja priorisointi on silloin todella tärkeää. Useinhan merkityksellisten asioiden tunnistamisessa mennään mönkään, eikä niinkään itse suorittamisessa. Eli juurikin tehdään hyvin, mutta vääriä asioita. Toisaalta etukäteen ei voida aina sataprosenttisesti tunnistaa niitä oikeita tehtäviä, ja jostain näennäisen pienestä asiasta kehkeytyykin elämän tärkein juttu.

Loppupäätelmänä siis: Jaa, ei, ehkä :). Tee mitä teet. Joskus teet merkityksellisiä asioita, joskus teet aivan turhaa hommaa. Eron oppii vain tekemällä enemmän, ja merkityksen tunnistaa vasta jälkeenpäin.

Ajatuksista tekoihin ja tekemisen motivaatio

Kuulostaako tutulta:

Tulipas hyvä idea, pitäisi toteuttaa se. En nyt kyllä jaksa, mietin sitä vähän lisää/jätän hautumaan/katson ensin yhden jakson Star Trekkiä/nyt on ensin pakko lukea tuon yhden bändin koko Wikipedia-sivu läpi/...

Tämä ihmiselle kovin tuttu "sijaistoiminta" kuvataan englanniksi hienolla sanalla procrastination, joka tarkoittaa lykkäystä, viivyttelyä ja laiskottelua.

Aiotusta toiminnasta siirrytään laiskotteluun yleensä siksi, että se on helpompaa. Pelottaa, että ei onnistu. Tai joskus pelottaa myös onnistuminen. Heti, kun saa hyvän idean mieleen, putkahtaa myös sata muuta vastaideaa. "Ei noin voi tehdä", "mitä tuo muka hyödyttää", "tee vaan sitä mitä aina olet tehnyt".

Sitten kun aloitat laiskottelun, tuntuu pisto sydämessä: "miksi teet tätä etkä sitä hyvää ideaa", "onko tässä mitään järkeä", "miksi aina teet näin". Hyvä idea haluaa esiin niin kovasti, että se aiheuttaa meille epämukavuutta, ellemme toteuta sitä.

Paremman kuvituksen puutteessa nauttikaa tästä piirroksesta. Jostain ideasta tämäkin materialisoitui.

Olen viime aikoina törmännyt useisiin teksteihin, joissa käsitellään tekemistä yleensä tai tekemisen linjaamista "sisäisen äänen" suuntaan. 6 Harsh Truths That Will Make You a Better Person painottaa suorasukaisuudessaan toimintaa rankasti. Kaikki ihmisarvo perustuu sille, mitä pystyy tekemään muille ihmisille. Se, millainen ihminen on tai mitä ajatuksia päässä liikkuu ei vaikuta mihinkään. En allekirjoita tätä kovin reduktiivista ja utilitaristista ihmiskäsitystä, mutta teksti tarjoaa pari mielenkiintoista ideaa: 1) pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus ja 2) oletko uuden luoja vai kuluttaja?

Pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus

Kahdella ihmisellä on sama ajatus, vaikkapa upeasta blogitekstistä. Toinen kypsyttelee ideaa päässään, toinen kirjoittaa sen nopeasti. Kirjoitetusta tekstistä ei tule täydellinen eikä edes kovin hieno, mutta se on julkaistu ja sata ihmistä lukee sen. Lopputulos: toiminta on muuttanut maailmaa ja saanut aikaan ajatusten vaihtoa ihmisten välillä, kypsyttelijällä ajatus on pelkästään omassa päässään eikä kukaan tiedä siitä mitään.

Suurin este asioiden tekemisessä - varsinkin sellaisessa jossa muut ihmiset näkevät lopputuloksen - on pelko kritiikistä ja siitä, mitä tapahtuu, kun avaa itsensä muiden nähtäväksi kaikkine virheineen. On valinnan paikka: oletko turvallisesti yksin ajatustesi kanssa ja erillään muista vai kohtaatko epämukavuuden ja yhdistät itsesi elämän virtaan, jossa ajatukset luovat uusia ajatuksia ja vievät ihmiskuntaa eteenpäin.

Oletko uuden luoja vai kuluttaja?

Voidaan ajatella olevan kahdentyyppisiä ihmisiä: niitä jotka luovat uutta ja niitä jotka estävät uuden luomista arvostelullaan ja vain kuluttavat muiden tuotoksia. Kuluttaminen ei ole sinällään paha: meille on tärkeää inspiroitua ja saada uusia ideoita musiikista, elokuvista, kirjoista, tv-sarjoista, blogeista, mistä vaan muiden tuotoksista. Kuluttamisesta tulee haitallista siinä vaiheessa kun vain tyydytään kritisoimaan muiden tekeleitä, sanoen "minäkin voisin tehdä tuon paremmin" (tätä ei koskaan tehdä saati aloiteta) tai "henkilön X tekele oli parempi kuin tämä" (kerro se henkilölle X). Kuluttaja käy läpi teoksia tylsyyteen viihdyttääkseen itseään eikä tuo mitään uutta pelikentälle, eikä jaa uusia ideoita muiden käyttöön omien teoksien muodossa. Uuden luoja on myös kuluttaja, mutta kritisoinnin sijaan hän kannustaa, jakaa, ja tuo oman osuutensa ideoiden evoluutioon. Kumpaa tyyppiä olet? Kumpaa haluaisit olla?

Miten tehdä oikeita asioita ja karsia huonot tavat?

Jokaisella on varmasti oma käsityksensä siitä, mikä toiminta on hyväksi ja mikä pahaksi itselleen. Kuinka saada toiminta linjaan omien arvojen ja ideoiden kanssa? 12 Rules to Live By ehdottaa listan laatimista. Kirjaa ylös se, kuinka haluat elämääsi elää. Kun konkretisoi ideat säännöiksi, niitä vastaan on vaikeampi toimia. Vielä tehokkaampaa on kertoa listasta tutuille tai julkaista se koko netin nähtäväksi. Hyvä esimerkki on tämä Iidan lista kestävän elämän askelista.

Tässä oma pieni listantynkäni:

1. Maapallo säilyy elinkelpoisena kaikille: Kaikissa valinnoissani, erityisesti kulutustuotteissa, käytän kriteereinä ekologisen jalanjäljen pienuutta ja pitkäkestoista vaikutusta omaan terveyteeni.
2. Keho on luotu liikkumaan: Teen päivittäin fyysisen harjoitteen, olkoon se sitten vain lyhyt venyttely illalla paremman puutteessa.
3. Terve mieli terveessä kehossa: Annan ajatuksille tilaa ja samalla happea keholle tekemällä säännöllisesti tietoista syvähengitystä. Pyrin meditoimaan joka päivä, olkoonkin se vain muutama minuutti paikallaan hiljaa istumista.
4. Hyvät yöunet ovat terveyden perusta: Suljen tietokoneen vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa antaen keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.

Listasta ei kannata ottaa stressiä. Tarkoitus on tehdä suuntaviivat toiminnalle, ei lukita itseään. Muokkaa listaa tarpeen mukaan. Nauti elämästä, ole kiitollinen ja toimi.