Merkityksetön tekeminen?

Olin viime viikonloppuna Täysii-seminaarissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä työhyvinvoinnista. Cristina Anderssonin puheenvuorosta muistiinpanoista löysin lähteettömäksi jääneen sanonnan: "Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää." Huomasin itsestäni vastustusta tälle lauseelle, joten tutkitaanpa asiaa.

Ensinnäkin, mitä ovat merkitykselliset teot, asiat tai työtehtävät? Teoilla on joku merkitys, arvo tai hyöty ja teon vaikutus suuntautuu itseen, toiseen ihmiseen tai mihin vain asiaan. Näin kai merkityksellisyyden voisi määritellä. Merkityksellisyys on suhteellista: toiselle tietyt asiat merkitsevät enemmän ja toisen elämä ei muutu lainkaan samasta asiasta.

Otetaan esimerkiksi meditoija, joka katselee kaunista kukkaa. Tämän voisi helposti mieltää merkitykselliseksi toiminnaksi: meditoija vastaanottaa rauhan tunnetta, kauneutta, rentouttaa itseään ja ymmärtää kenties elämästä jotain syvällistä. Toisaalta hän ei saa teostaan palkkaa tai auta suoraan ketään ihmistä tai maapalloa kukkia tuijottamalla, joten teko voidaan ajatella myös merkityksettömäksi.

"Kyllä on tylsä slaidisetti, mutta hei! Vähän kukkia mukaan, joo! Sen jälkeen keksin mitä piirrän näille kaikille post-iteille." (Kuva: Victor1558)

Toinen esimerkki: Konsultti vääntää PowerPointtia tarjouksesta, joka ei todellakaan tule menemään läpi, mutta on pakko tehdä kun pomo käskee. Konsultti tekee sisällön parissa minuutissa ja hioo taustagrafiikkaa pari tuntia. Grafiikassa on kivoja kukkia. Voisi helposti sanoa, että grafiikan hiomisella ei ole merkitystä. Toisaalta, miten se eroaa meditoijasta? Konsultti saa esteettistä nautintoa kukista, se on ehkä hänen ainoa hetkensä viikossa kokea jotain kaunista. Eikö se ole merkityksellistä?

Merkityksellisyys on suhteellista. Siitä seuraa, että mikä tahansa asia voi olla merkityksellinen ja merkityksetön yhtä aikaa. Ja onko merkityksellä lopulta mitään väliä? Teemme asiat aina juuri nyt ja tässä, ja luomme merkityksen myöhemmin ajatuksissa.

"Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää" pitää kyllä paikkaansa, jos puhutaan tavoitteellisesta toiminnasta. Keskittyminen olennaiseen ja priorisointi on silloin todella tärkeää. Useinhan merkityksellisten asioiden tunnistamisessa mennään mönkään, eikä niinkään itse suorittamisessa. Eli juurikin tehdään hyvin, mutta vääriä asioita. Toisaalta etukäteen ei voida aina sataprosenttisesti tunnistaa niitä oikeita tehtäviä, ja jostain näennäisen pienestä asiasta kehkeytyykin elämän tärkein juttu.

Loppupäätelmänä siis: Jaa, ei, ehkä :). Tee mitä teet. Joskus teet merkityksellisiä asioita, joskus teet aivan turhaa hommaa. Eron oppii vain tekemällä enemmän, ja merkityksen tunnistaa vasta jälkeenpäin.