Roolipelin testiajo: kuinka missasin päätehtävän

Alkuun varoitus: luvassa on pitkä tarina pääni sisäisestä maailmasta. Tapahtui viime yönä unessa:

Olin osallisena tilaisuudessa, jossa oli perinteinen kakkukahvitus. Tilaisuus järjestettiin isossa sokkeloisessa messuhallissa tai kauppakeskuksessa, ympäristöstä kun ei voi ikinä sanoa varmaksi unessa. Kuitenkin, en saanut omaa sokeripommilautastani, josta mainitsin tarjoilijalle. Ei kuulemma ollut hätää, voisin tulla mukaan keittiön puolelle, josta saisin valita haluamani vaihtoehdon.

Lähdimme tarjoilijan kanssa etenemään käytäviä ja huoneita. Huomasin, että ohitimme keittiön ja olin nyt jonottamassa jonnekin aivan muualle. Sain tietää, että olen betatestiryhmässä. Kysessä oli liveroolipeli, mutta ei perinteinen, jossa kaikki ihmiset pelaisivat, vaan yksinpeli, jossa pelaaja on päähenkilö ja muut vain tukevat maailman luomisessa. Kuten yhden pelaajan tietokoneroolipeli oikeassa maailmassa. Tämähän kuulosti hauskalta!

Astuin ovesta sisään aloitushuoneeseen, ja huomasin, että taustalla näkyvä pelialue oli iso halli täynnä ihmisiä ja kaikenmoisia rakennelmia. Luukusta minulle annettiin vaatteet. Ne piti kuulemma laittaa päälle. Olivat kyllä ihan tavalliset mustat housut, paita ja sukat. Ja jostain syystä myös pyyhe. Yhtäkkiä pimeästä käytävästä hyökkäsi joku eläin kimppuuni. En ollut vielä edes pelialueella ja nyt jo ammutaan kovilla!

Kuvittele tämä kylkeesi ilman aitaa ja ketjua. (Kuva: Tony Tsang)

Huusin opasta apuun, mutta ketään ei kuulunut. Etenin eläimen hampaat kyljessäni seuraavaan huoneeseen, jossa sain koiraksi osoittautuneen hyökkääjän rauhoitettua. Oliko tämä jo osa peliä? Näkikö joku valmovossa monitorilta kuinka toimin ja kirjoitti muistiinpanoja? Varsinaisen pelialue pilkisti oviaukosta ja astuin sisään.

Edessäni oli jumppajia. Pitkiä mattoja, trampoliineja ja notkeita ihmisiä tekemässä kaikenlaisia temppuja. Ihmettelin meininkiä tovin ja huomasin, etten vielä ollut vaihtanut pelivaatteita. Tein sen nyt ja laitoin pyyhkeen taskuun, ehkä sille olisi käyttöä myöhemmin.

Edempänä oli trampoliineista ja patjoista tehty vuori, joka kutsui haasteellaan. Selvästikin piti päästä vuoren päälle hyppimällä. Lähdin kokeilemaan ja löysin itseni helposti huipulta. Takaisin alas luisuessani huomasin keltaisen paperin, joka oli niitattu alustaan. Nappasin sen vauhdista jalallani mukaan. Paperissa luki nimeni, ja sisällä onniteltiin hyvästä suorituksesta. Eihän tässä ollut mitään haastetta. Ilmeisesti trampoliinit eivät ole kaikille yhtä helppoja kuin minulle.

Tässä vaiheessa tajusin, että viestit olisivat keltaisten papereiden muodossa, ja ryhdyin etsimään seuraavaa. Tuollahan yksi näkyikin, tuolilla istuvan miehen kädessä. Mies istui suuren laivan - tai ainakin jonkin jumppasalivälineistä rakennetun korvikelaivan - vieressä. Kovasti hän yritti pitää paperista kiinni, mutta sain revittyä sen itselleni, suurimmaksi osaksi. Viesti sanoi, että laiva olisi juuri lähdössä. Jos et kerkeä tähän lähtöön niin toinen lähtö on viiden minuutin kuluttua 11:18.35 (Kyllä, ajat olivat näin tarkasti ilmoitettu, tarkasta kellonajasta en ole varma). Tsekkasin salin kellon ja se oli 11:18. Eli tämä olisi viimeinen lähtö.

Ei se ihan näin hieno siellä salissa ollut. (Kuva: Evangelio Gonzalez)

Hitto, pitäisikö mennä vai ei? Täällähän on koko loppusali vielä käymättä läpi, eikä ole tietoa mihin laiva menisi ja pääseekö sieltä takaisin. Päätin, että en mene. Jos se on tärkeää niin kai pelissä annetaan toinen mahdollisuus päästä sinne tai vaihtoehtoinen reitti. Laiturin ilmoitustaululla oli toinen viesti, mutta se ei ollut minulle nimetty, joten jätin sen rauhaan.

Jatkoin matkaani salissa kunnes minulle sanottiin: "Et sitten mennyt laivaan. Nyt kyllä missaat komeetan. Pääset sinne bussillakin, mutta ei se ole yhtä nopea." Nyt sitten opas kehtaa ilmaantua jälkiviisaasti. Hän vie minut pienoismallin äärelle, jossa on kuvattu pelin maailma. Jos olisin taiteilija niin piirtäisin sen tähän. "Olet täällä ja sinun pitäisi päästä tuonne." Tässä vaiheessa ryhdyin antamaan palautetta pelistä.

Jos minulla on päätavoite se pitää kertoa minulle heti pelin alussa. Main quest pitää tulla selväksi. Ihmisten pitää puhua siitä, ja minulla pitää olla motivaatio ja suunta sille. En kuullut sanaakaan laivasta tai komeetasta muilta, tai siitä miksi komeetta olisi tärkeää nähdä. Ottaen huomioon pelin betavaiheen olin erittäin pettynyt tuotannon laatuun. Sanalla sanoen jäi paskan maku suuhun ja petetty olo.

Miksi jaan tämän unitarinan tässä blogissa? Tästä heräsi mielenkiintoisia ajatuksia elämästä yleensä. Onko elämällä main questia, päätehtävää? Jos on, niin mistä tunnistamme sen? Kertooko joku sen meille? Onko elämä vain sivutehtävien merkityksetöntä suorittamista?

Peli ja elämä eroaa siinä, että peleissä toimitaan kehyksen ja tarinan sisällä. Alat pisteestä A ja pyrit pisteeseen B. Elämässä voit luoda itsellesi kehyksen ja tarinan, mutta voit myös uudelleenmäärittää sen milloin haluat. Tai toimia täysin tarinatta. Sehän peleissä taitaa viehättää, että ne ovat turvallisia. Voit luottaa kehykseen ja sääntöihin. Oikea elämä on pelottavaa, koska säännöt luodaan itse ja maailma on äärettömän laaja ja vapaa. Eikä ole varmuutta, mikä on piste B ja mitä sieltä löytyy. Joskus lähdet tekemään tiettyä asiaa, mutta sitten koira hyökkää kimppuusi pimeästä ennen kuin olet aloittanutkaan.

Kuinka sinä elät elämääsi? Onko sinulla tehtävälista? Päätehtäväni on tämä. Sivutehtäviäni ovat tuo ja se. Vai elätkö ilman tehtävää, tässä ja nyt? Viekö elämä itsestään eteenpäin? Näitä jään miettimään, ja toivottavasti sinäkin.

Mieltäni jäivät silti askarruttamaan:

• Mihin pyyhe oli tarkoitettu? Adamsia lukeneet varmaan sanoisivat, että pitäähän pyyhe olla aina mukana.
• Mitä laiturin ilmoitustaululla olevassa viestissä olisi lukenut?
• Miten niin laiva on nopeampi kuin bussi?

Merkityksetön tekeminen?

Olin viime viikonloppuna Täysii-seminaarissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä työhyvinvoinnista. Cristina Anderssonin puheenvuorosta muistiinpanoista löysin lähteettömäksi jääneen sanonnan: "Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää." Huomasin itsestäni vastustusta tälle lauseelle, joten tutkitaanpa asiaa.

Ensinnäkin, mitä ovat merkitykselliset teot, asiat tai työtehtävät? Teoilla on joku merkitys, arvo tai hyöty ja teon vaikutus suuntautuu itseen, toiseen ihmiseen tai mihin vain asiaan. Näin kai merkityksellisyyden voisi määritellä. Merkityksellisyys on suhteellista: toiselle tietyt asiat merkitsevät enemmän ja toisen elämä ei muutu lainkaan samasta asiasta.

Otetaan esimerkiksi meditoija, joka katselee kaunista kukkaa. Tämän voisi helposti mieltää merkitykselliseksi toiminnaksi: meditoija vastaanottaa rauhan tunnetta, kauneutta, rentouttaa itseään ja ymmärtää kenties elämästä jotain syvällistä. Toisaalta hän ei saa teostaan palkkaa tai auta suoraan ketään ihmistä tai maapalloa kukkia tuijottamalla, joten teko voidaan ajatella myös merkityksettömäksi.

"Kyllä on tylsä slaidisetti, mutta hei! Vähän kukkia mukaan, joo! Sen jälkeen keksin mitä piirrän näille kaikille post-iteille." (Kuva: Victor1558)

Toinen esimerkki: Konsultti vääntää PowerPointtia tarjouksesta, joka ei todellakaan tule menemään läpi, mutta on pakko tehdä kun pomo käskee. Konsultti tekee sisällön parissa minuutissa ja hioo taustagrafiikkaa pari tuntia. Grafiikassa on kivoja kukkia. Voisi helposti sanoa, että grafiikan hiomisella ei ole merkitystä. Toisaalta, miten se eroaa meditoijasta? Konsultti saa esteettistä nautintoa kukista, se on ehkä hänen ainoa hetkensä viikossa kokea jotain kaunista. Eikö se ole merkityksellistä?

Merkityksellisyys on suhteellista. Siitä seuraa, että mikä tahansa asia voi olla merkityksellinen ja merkityksetön yhtä aikaa. Ja onko merkityksellä lopulta mitään väliä? Teemme asiat aina juuri nyt ja tässä, ja luomme merkityksen myöhemmin ajatuksissa.

"Merkityksettömien asioiden tekeminen hyvin on tyhmää" pitää kyllä paikkaansa, jos puhutaan tavoitteellisesta toiminnasta. Keskittyminen olennaiseen ja priorisointi on silloin todella tärkeää. Useinhan merkityksellisten asioiden tunnistamisessa mennään mönkään, eikä niinkään itse suorittamisessa. Eli juurikin tehdään hyvin, mutta vääriä asioita. Toisaalta etukäteen ei voida aina sataprosenttisesti tunnistaa niitä oikeita tehtäviä, ja jostain näennäisen pienestä asiasta kehkeytyykin elämän tärkein juttu.

Loppupäätelmänä siis: Jaa, ei, ehkä :). Tee mitä teet. Joskus teet merkityksellisiä asioita, joskus teet aivan turhaa hommaa. Eron oppii vain tekemällä enemmän, ja merkityksen tunnistaa vasta jälkeenpäin.

Kuinka siivouksesta tehdään vaivatonta?

Aah, kotityöt. Eräät niistä tykkäävät, suurin osa ei. Ne hommat, jotka vaan pitää tehdä vaikka ei haluaisi tai viitsisi ja olisi tämä yksi kiva juttukin kesken...

Ihmisellä on taipumus suosia mukavia juttuja ja välttää ikäviä juttuja, vaikka ikävien asioiden tekemisestä seuraisikin myöhemmin isompia mukavia juttuja, kuten siisti koti. On kivempaa miettiä hetkellisesti, että "pitäisi siivota" ja jatkaa ei-siivoamista.

Kuva: minxlj

Mikä on ongelma? Kun jättää asioita tekemättä ja laiskottelee, on lopulta todennäköisesti käyttänyt enemmän energiaa välttelemiseen ja luuppaamiseen ("pitäisi siivota, en", ja vartti myöhemmin "miksen ole jo siivonnut" jne.) kuin että olisi tehnyt asialle heti jotain.

Kysymys kuuluu: Miten saada itsensä tekemään asioita, joita ei halua tehdä, koska ne ovat tylsiä, tyhmiä, pelottavia, jne. - jotain mitä ei haluaisi nyt tehdä, mutta tuntee, että siitä voisi olla hyötyä, tai on vain pakko? Käydään pari metodia läpi.

Tavat

Ihmisen aivot ovat mukautuva työväline. Mitä enemmän teet jotain, sitä automaattisemmaksi se käy. Jos joku toiminto on automaation tasolla, se on "asennettu" aivoihin tavaksi. Tavasta on hyötyä siksi, että aivokapasiteetti ja energia jää muuhun tärkeämpään käyttöön.

Tapa koostuu kolmesta osasta: laukaisimesta, toiminnosta ja palkinnosta. Laukaisin on joku asia, joka sysää liikkeelle toiminnan, esimerkiksi portaiden näkeminen. Kun näemme portaat, aivoista "ladataan" automaattisesti oikea toimintamalli, eikä jokaista askelta täydy ottaa tietoisesti keskittyen. Laukaisin voi olla mikä tahansa, esimerkiksi ääni, vuorokaudenaika, maku, haju, muisto, tunne. Toimintokin voi olla jotain muuta kuin fyysistä, esimerkiksi tunne voi laukaista toisen tunteen. Palkinto voi tulla eri muodoissa, vaikkapa fyysisenä hyvänolontunteena.

Tavat muodostuvat automaattisesti, mutta ne ovat myös muokattavissa. Voit siis asentaa ja poistaa tapoja kuin ohjelmia tietokoneella. Tähän tarvitaan vain itsetarkkailua ja kykyä löytää tavan osat: laukaisin, toiminto ja palkinto.

Otetaan siivoukseen liittyen esimerkki tavasta, jonka asensin itselleni. Laukaisin on aika heti ruokailun jälkeen. Toiminto on tiskipöydän siistiminen ja astioiden pois laittaminen. Palkinto on miellyttävä tunne siististä keittiöstä. Jos tämän tavan haluaa asentaa, sitä tarvitsee vain toistaa parin viikon ajan, sen jälkeen homma alkaa toimia itsestään. Huomioi, että palkinto pitää olla juuri sinulle räätälöity ollakseen tehokas.

Aikataulutus

Aikataululla, kalenterilla ja tehtävälistalla on jännä efekti: vain se, että kirjoittaa asian ylös, vaikuttaa todella paljon asian toteutumiseen. Oma teoriani on, että silloin kun joku asia pyörii vain mielessä, se on paljon häilyvämpi ja siten helpompi sivuttaa "vain" ajatuksena. Heti, kun asia siirtyy mielestäsi "oikeaan" maailmaan vaikkapa paperille, siitä tulee todellisempi, ja siten todennäköisemmin suoritettava. Plussana myös työmuisti saa lepoa kun ei tarvitse pitää muistissa kaikkea tehtävää.

Oma siivousmetodini on ollut siivota silloin kun tulee vieraita, ja todella harvoin muuten, lähinnä silloin kun vain lopulta kyllästyy yleiseen siivottomuuteen. Miksi vieraitten tulo motivoi niin hyvin siivoamaan? Siivouksella on jokin tarkoitus ja aikaraja. Siivouksen joutuu aikatauluttamaan. Aikataulutus toimii hyvin stressin vähennykseen. Jos saat ajatuksen "pitäisi siivota", voit heti kuitata sen sillä, että siivoan huomenna klo 18, kuten kalenteriini merkkasin. Sitten voit heti keskittyä tärkeämpiin asioihin. Voit aikatauluttaa isompia sessioita esim. joka viikko ja pienemmän järjestelysession vaikka joka ilta. Jos olet sitä mieltä, ettei ole aikaa, katso aikaisemmasta kirjoituksestani vinkkejä.

Edellä pari vinkkiä siihen, miten kotitöistä tai muusta epämiellyttävästä hommasta saa vähemmän stressaavaa ja jopa automaattista. Hommat joutuu yhä itse tekemään, mutta voimme huijata aivoja ja tehdä toiminnasta vaivattomampaa.

Miten saada lisää aikaa?

Jatketaan hieman edellisen postauksen teemassa: Kuinka saada tehtyä niitä asioita, joita oikeasti haluaa? Tavallisin tekosyy on "ei ole aikaa". Mistä repiä lisää?

Kuva: KaCey97007

Kysymys "mistä saada lisää aikaa" on väärä. Vuorokauteen ei saa taiottua lisätunteja. Ainoa tapa saada lisäaikaa on vähentää siitä, mitä nykyisin tekee. Otetaan avuksi vähentämisen taide, minimalismi.

Minimalismin perusidea on poistaa turha kunnes jäljellä on vain ne asiat, jotka koemme tärkeiksi. En käy tässä tarkemmin minimalismin ideaa, voit tutustua siihen syvemmin em. linkistä.

Jaan toimintaa ja aikaa lisäävän kaavan kolmeen vaiheeseen: Priorisointi, tilan ja ajan luonti, ja toiminta.

1. Priorisointi
Ensimmäinen ongelma on määrittää tärkeät asiat. Listan tekeminen auttaa tässä. Otetaan esimerkiksi vaikka lenkkeily. Koet tärkeäksi, että pitäisi käydä säännöllisesti juoksemassa, mutta ei ole aikaa.

Mieti muita asioita, joihin kulutat aikaa: töissäkäynti, kaupassa käynti, siivoaminen, netissä/Facebookissa roikkuminen, telkkarin katselu, kavereiden näkeminen, käynti "parilla". Järjestä nämä asiat peräkkäin tärkeimmästä vähemmän tärkeään. Mihin väliin lenkkeily menee? Kaikki lenkkeilyn alapuolella olevat asiat ovat sellaisia, joista voit vähentää. Mitään ei tarvitse kokonaan poistaa, pieni trimmaaminen riittää.

Minun listallani oli esimerkiksi tietokoneen sulkeminen tuntia ennen nukkumaanmenoa. Saan siitä joka ilta tunnin "lisäaikaa". Käytän sen ajan useimmiten lukemiseen, jota olen halunnut tehdä enemmän. Lista voi määrittää asioita, joita haluat enemmän, vähemmän, tai kumpiakin. Se toimii molempiin suuntiin. Kun teet enemmän tärkeitä asioita, turhat asiat jäävät automaattisesti pois. Kun teet vähemmän turhia asioita, saat lisää aikaa tehdä tärkeitä asioita.

2. Tilan ja ajan luonti
Tilan ja ajan luonti tarkoittaa sitä, että varaat kalenterista ja fyysisestä ympäristöstä paikan toiminnalle. Luot edellytykset toiminnalle.

Kuinka monta kertaa viikossa aiot lenkkeillä? Aamulla vai illalla? Aloita pienestä. Niin pienestä, että kynnys tekemiseen on todella helppo. Jos et liiku nykyisin ollenkaan, varaa yksi päivä viikosta ja vaikka vain 5 minuuttia. Seuraavalla viikolla juokset 10 minuuttia. Sitten kokeilet useampaa päivää. Kirjaa ajanvaraukset ylös, tee vaikka muistutukset kännykkään.

Työnteko on varmasti suurimmalla osalla eniten aikaavievä osuus. Jos teet 5 * 8 tunnin työviikkoa käytät noin kolmasosan hereilläoloajastasi töissä. Jos viihdyt töissä etkä halua tinkiä työajasta, asiat ovat hyvin. Jos koet, että ajan voisi kuluttaa paremmin, on olemassa vaihtoehtoja. Minä vaihdoin esimerkiksi viisipäiväisen työviikon nelipäiväiseen. Jos ajattelet, että et voi vähentää tai vaihtaa töitä siksi, että tarvitset rahaa, suosittelen syvempää tutustumista minimalismiin. Kun vähennät turhia asioita ja toimintoja elämästäsi, myös rahan tarve vähenee.

Jos käytät paljon aikaa siivoamiseen tai tavaroitten järjestelyyn kotona, suosittelen tässäkin tapauksessa syvempää minimalismin pohtimista. Vähemmän tavaraa mahtuu pienempään asuntoon ja siivoamiseen kuluva aika pienenee.

Tilan luonti lenkkeilyn tapauksessa voisi olla se, että sinulla on sopivat kengät ja vaatteet valmiina. Järjestä kaikki tarvittava niin, että kun tulee toiminnan aika et tarvitse ylimääräistä säätöä.

Minun listallani oli päivittäinen meditaatio. Järjestin sille aikaa aamusta heräämällä vähän aikaisemmin. Varasin myös tilan kämpästä pelkästään meditaation käyttöön.

I call it the MeditationStation

3. Toiminta
Toiminta on tärkein vaihe. Tässä ei ole mitään kikkoja. Kun kännykän hälytys pärähtää, lähde liikkeelle. Älä ajattele, toimi. Jos jäät ajattelemaan, nousee varmasti ajatuksia "mähän voin jättää sen nyt väliin, teen sitten huomenna", "ei millään jaksais nyt" jne. Muista mikä sinua motivoi: olet itse tehnyt prioritettilistasi ja halunnut tehdä tätä.

Vähemmän on enemmän!

Ajatuksista tekoihin ja tekemisen motivaatio

Kuulostaako tutulta:

Tulipas hyvä idea, pitäisi toteuttaa se. En nyt kyllä jaksa, mietin sitä vähän lisää/jätän hautumaan/katson ensin yhden jakson Star Trekkiä/nyt on ensin pakko lukea tuon yhden bändin koko Wikipedia-sivu läpi/...

Tämä ihmiselle kovin tuttu "sijaistoiminta" kuvataan englanniksi hienolla sanalla procrastination, joka tarkoittaa lykkäystä, viivyttelyä ja laiskottelua.

Aiotusta toiminnasta siirrytään laiskotteluun yleensä siksi, että se on helpompaa. Pelottaa, että ei onnistu. Tai joskus pelottaa myös onnistuminen. Heti, kun saa hyvän idean mieleen, putkahtaa myös sata muuta vastaideaa. "Ei noin voi tehdä", "mitä tuo muka hyödyttää", "tee vaan sitä mitä aina olet tehnyt".

Sitten kun aloitat laiskottelun, tuntuu pisto sydämessä: "miksi teet tätä etkä sitä hyvää ideaa", "onko tässä mitään järkeä", "miksi aina teet näin". Hyvä idea haluaa esiin niin kovasti, että se aiheuttaa meille epämukavuutta, ellemme toteuta sitä.

Paremman kuvituksen puutteessa nauttikaa tästä piirroksesta. Jostain ideasta tämäkin materialisoitui.

Olen viime aikoina törmännyt useisiin teksteihin, joissa käsitellään tekemistä yleensä tai tekemisen linjaamista "sisäisen äänen" suuntaan. 6 Harsh Truths That Will Make You a Better Person painottaa suorasukaisuudessaan toimintaa rankasti. Kaikki ihmisarvo perustuu sille, mitä pystyy tekemään muille ihmisille. Se, millainen ihminen on tai mitä ajatuksia päässä liikkuu ei vaikuta mihinkään. En allekirjoita tätä kovin reduktiivista ja utilitaristista ihmiskäsitystä, mutta teksti tarjoaa pari mielenkiintoista ideaa: 1) pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus ja 2) oletko uuden luoja vai kuluttaja?

Pienikin toiminta on hyödyllisempää kuin suurin ajatus

Kahdella ihmisellä on sama ajatus, vaikkapa upeasta blogitekstistä. Toinen kypsyttelee ideaa päässään, toinen kirjoittaa sen nopeasti. Kirjoitetusta tekstistä ei tule täydellinen eikä edes kovin hieno, mutta se on julkaistu ja sata ihmistä lukee sen. Lopputulos: toiminta on muuttanut maailmaa ja saanut aikaan ajatusten vaihtoa ihmisten välillä, kypsyttelijällä ajatus on pelkästään omassa päässään eikä kukaan tiedä siitä mitään.

Suurin este asioiden tekemisessä - varsinkin sellaisessa jossa muut ihmiset näkevät lopputuloksen - on pelko kritiikistä ja siitä, mitä tapahtuu, kun avaa itsensä muiden nähtäväksi kaikkine virheineen. On valinnan paikka: oletko turvallisesti yksin ajatustesi kanssa ja erillään muista vai kohtaatko epämukavuuden ja yhdistät itsesi elämän virtaan, jossa ajatukset luovat uusia ajatuksia ja vievät ihmiskuntaa eteenpäin.

Oletko uuden luoja vai kuluttaja?

Voidaan ajatella olevan kahdentyyppisiä ihmisiä: niitä jotka luovat uutta ja niitä jotka estävät uuden luomista arvostelullaan ja vain kuluttavat muiden tuotoksia. Kuluttaminen ei ole sinällään paha: meille on tärkeää inspiroitua ja saada uusia ideoita musiikista, elokuvista, kirjoista, tv-sarjoista, blogeista, mistä vaan muiden tuotoksista. Kuluttamisesta tulee haitallista siinä vaiheessa kun vain tyydytään kritisoimaan muiden tekeleitä, sanoen "minäkin voisin tehdä tuon paremmin" (tätä ei koskaan tehdä saati aloiteta) tai "henkilön X tekele oli parempi kuin tämä" (kerro se henkilölle X). Kuluttaja käy läpi teoksia tylsyyteen viihdyttääkseen itseään eikä tuo mitään uutta pelikentälle, eikä jaa uusia ideoita muiden käyttöön omien teoksien muodossa. Uuden luoja on myös kuluttaja, mutta kritisoinnin sijaan hän kannustaa, jakaa, ja tuo oman osuutensa ideoiden evoluutioon. Kumpaa tyyppiä olet? Kumpaa haluaisit olla?

Miten tehdä oikeita asioita ja karsia huonot tavat?

Jokaisella on varmasti oma käsityksensä siitä, mikä toiminta on hyväksi ja mikä pahaksi itselleen. Kuinka saada toiminta linjaan omien arvojen ja ideoiden kanssa? 12 Rules to Live By ehdottaa listan laatimista. Kirjaa ylös se, kuinka haluat elämääsi elää. Kun konkretisoi ideat säännöiksi, niitä vastaan on vaikeampi toimia. Vielä tehokkaampaa on kertoa listasta tutuille tai julkaista se koko netin nähtäväksi. Hyvä esimerkki on tämä Iidan lista kestävän elämän askelista.

Tässä oma pieni listantynkäni:

1. Maapallo säilyy elinkelpoisena kaikille: Kaikissa valinnoissani, erityisesti kulutustuotteissa, käytän kriteereinä ekologisen jalanjäljen pienuutta ja pitkäkestoista vaikutusta omaan terveyteeni.
2. Keho on luotu liikkumaan: Teen päivittäin fyysisen harjoitteen, olkoon se sitten vain lyhyt venyttely illalla paremman puutteessa.
3. Terve mieli terveessä kehossa: Annan ajatuksille tilaa ja samalla happea keholle tekemällä säännöllisesti tietoista syvähengitystä. Pyrin meditoimaan joka päivä, olkoonkin se vain muutama minuutti paikallaan hiljaa istumista.
4. Hyvät yöunet ovat terveyden perusta: Suljen tietokoneen vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa antaen keholle ja mielelle aikaa rauhoittua.

Listasta ei kannata ottaa stressiä. Tarkoitus on tehdä suuntaviivat toiminnalle, ei lukita itseään. Muokkaa listaa tarpeen mukaan. Nauti elämästä, ole kiitollinen ja toimi.